Kansainvälinen kipututkimusjärjestön määritelmän mukaan kipu on
epämiellyttävä tunne- tai aistikokemus, joka liittyy jo tapahtuneeseen tai uhkaavaan kudosvaurioon tai jota kuvaillaan samanlaisin termein.
Sama pätee myös koiran kipuun.
Kivun mekanismi
Kivulla on tarkoituksensa. Se varoittaa vauriosta tai sairaudesta sekä estää toimimasta tavalla, joka saattaa vahingoittaa eliötä tai aiheuttaa sen kuoleman. Eläimillä tällä on vielä suurempi merkitys kuin ihmisellä. Eläimeltä puuttuu kyky asettaa asioita vaakakuppiin, se ei myöskään ilman aikaisempaa kokemusta kykene arvioimaan onko joku toiminta vaarallista tai ei – kipu opettaa nopeasti.
Kipuviesti käynnistää ääreishermoston ja keskushermoston alueella sekä viestiä vahvistavia että sitä vaimentamaan pyrkiviä jarrujärjestelmiä. Näiden keskinäinen tasapaino ratkaisee kuinka voimakkaana kipuviesti lopulta aistitaan.
Kudoksen tai hermon vaurioituminen ja kipuviestin syntyminen ovat tekijöitä, jotka herkistävät sekä kipuhermoja että voimistavat kivun välittymistä selkäydintasolla. Näistä syistä johtuen kipu voi voimistua vaikka kipua synnyttävä ärsyke sinällään ei muuttuisi. Kivun kokemista hillitseviä tekijöitä ovat esim. kosketustuntoa välittävien hermojen aktivoiminen (kipeän kohdan painelu tai puhaltaminen) ja tarkkaavaisuuden suuntautuminen pois kivuista. Jos greyhound saa kilpailun aikana vamman, ei se tunne viettien jyllätessä juuri mitään kipua. Kivun kokemus alkaa voimistua vasta startin jälkeen, jolloin koiran tarkkaavaisuus suuntautuu vammaan.
Hermoston välittäjäaineille, jotka siirtävät viestiä hermosolusta toiseen tai muuten vaikuttavat tähän siirtymiseen, on tärkeä merkitys kivun kokemisen kannalta. Välittäjäainepitoisuuksissa voi olla suuria yksilöllisiä eroja. Tämä selittää osaltaan yksilöiden välisiä eroja kipuherkkyydessä. Monet kivun hoidossa käytetyt lääkeaineet vaikuttavat juuri välittäjäaineisiin tai niiden toimintaan. Ne voivat esimerkiksi vähentää kipua välittävien mekanismien herkistymistä ja/tai vahvistaa kipua hillitsevien elimistön omien järjestelmien toimintaa.
Akuutti kipu
Akuutti eli äkillinen kipu on yleensä seurausta elimistöön kohdistuneesta voimakkaasta ulkoisesta ärsykkeestä (esim. isku), vauriosta, vammasta (joihin usein liittyy kudoksessa syntyvä tulehdusreaktio) tai elinten toimintahäiriöstä. Se on mielekäs, elintärkeäkin, koska se varoittaa kehoamme ja hyvinvointiamme uhkaavasta vaarasta. Sen tärkeä tehtävä on viestittää, että jotain on vialla. Luonnollisia reaktioita kudosta vaurioittavaan ärsykkeeseen ovat väistäminen ja välttäminen. Jos kudos on jo vaurioitunut, yksilön luonnollisia toimintoja suhteessa kipuun ovat lepo, vaurioituneen kudoksen tai ruumiinosan varjeleminen ja hoitoon hakeutuminen. Akuutin kivun lievittäminen lääketieteellisin keinoin onnistuu useimmiten hyvin. Useimmat elimistön akuutit vauriot, niihin liittyvät tulehdusreaktiot ja elimistön toimintahäiriöt paranevat joko itsestään tai levolla ja lääkkeillä, jolloin myös kipu häviää.
Krooninen kipu
Eräs tapa määritellä kipu krooniseksi on,
kun kipu jatkuu kauemmin kuin mitä paraneminen kestää.
Kroonisen eli pitkäaikaisen kivun merkitys on erilainen kuin akuutin. Joskus krooninenkin kipu voi toimia suojaavana varoittajana esim. nivelrikon yhteydessä. Usein krooniselle kivulle ei kuitenkaan voida löytää mitään hyödyllistä tehtävää. Tällöin kivun aiheuttajana voi olla esim. kipuhermojärjestelmän vaurioituminen. Lieväkin hermon puristuminen voi johtaa kipuhermon poikkeavaan toimintaan. Kipuviesti voi syntyä herkistyneessä kipuhermossa vaikkapa kosketusärsykkeestä, joka on normaalisti kivuton. Ääritapauksissa kipusignaali syntyy itsestään, ilman mitään ärsykettä. Voidaankin puhua erikseen kudosvauriokivusta ja hermovauriokivusta.
Kroonisen kivun lievittäminen tai poistaminen lääketieteen keinoin on usein vaikeaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kipu ei olisi todellista. Se vain tarkoittaa, että lääketiede ei vielä ole kehittynyt niin pitkälle, että pitkäaikaisen kivun syitä aina voitaisiin selvittää. Lisäksi koira saattaa osoittaa kipua, vaikka sillä ei niitä olekaan. Edeltävä pidempi kipujakso on opettanut sille ”väärän” käyttäytymisen.
Kivun tunnistaminen
Ihminen kykenee kertomaan, jos jostain sattuu. Koiralta puuttuu tämäkin kyky, ja siksi vastuu kivun tunnistamisesta ja sen lievittämisestä on treenarilla.
Akuutin kivun tunnistaa useimmiten jo vammasta. Ei tarvitse olla eläinlääkinnän ammattilainen tietääkseen, että revennyt turkki, puremahaava tai murtuma on kipeä. Usein akuuttiin kipuun kuuluu kova huuto, joka ei aina ole suhteessa vamman vakavuuden kanssa. Hieman liian pitkälle leikattu kynsi saattaa saada koiran huutamaan kuolemaa, mutta murtunut reisiluu pitää koiran hiljaisena. Syynä tähän on shokki, adrenaliini sekä vamman turtuminen joksikin aikaa tapaturman jälkeen.
Kroonisen tunnistaminen onkin jo vaikeampaa. Useimmiten kivun merkkinä ovat stressioireet. Koira läähättää paljon, juo huomattavan paljon ja/tai useasti, tai syö lunta ulkona. Koira on levoton eikä kykene nukkumaan, vaihtaa paikkaa useasti. Koiran koko olemus kuvaa epämukavaa, tukalaa oloa. Jatkuva hiljainen vinkuna on myös yksi merkki.
Poikkeava liikkuminen on huomioitava. Ontuminen, vaikea ylösnousu ja makuullemeno kertovat ongelmista, ja niihin liittyy lähes aina kipu.
Kivun lievitys
Kipua on periaatteessa aina yritettävä lieventää. Mutta koiran kohdalla on joskus käytettävä harkintaa. Kun koiralta poistuu kipu, se ei enää varo – kipu on sille esto, varoitus, että jotain ei voi tehdä. Ihmisurheilija ymmärtää, että vammakohtaa ei saa rasittaa liikaa, vaikka kipu olisikin poissa. Koira ei tätä ymmärrä, sille kivun poistuminen tarkoittaa samaa kuin vamman poistuminen.
Treenari joutuu tekemään päätöksen. On yritettävä tehdä kompromissi sen kanssa, kuinka paljon kipua koira saa tai täytyy tuntea. Eräs tapa on vähentää kivunlievitystä päiväsajaksi, mutta lisätä sitä yöksi. Tällöin koira saa nukkua rauhassa, ja kykenee purkamaan kivun ja loukkaantumisen aiheuttamaa stressiä.
Vakavissa tapaturmissa ja sairauksissa kipua on aina lievitettävä mahdollisimman tehokkaasti. Liian kova kipu sekä siitä aiheutuva stressi hidastaa paranemista. Vamma itsessään on yleensä niin suuri, että se estää koiraa riehumasta liikaa.
Kroonisissa kiputiloissa olisi pyrittävä niin tehokkaaseen kivunlievittämiseen kuin mahdollista. Pitkäaikainen kipu on erittäin stressaava tila, eikä siinä yleensä ole tarpeellista pitää kiputuntemusta yllä koiran suojelemiseksi itseltään. Tästä on olemassa toisiakin näkemyksiä. Niissä kivunlievitys pitäisi olla sellaisella tasolla, että koira tuntee hivenen kipua varoakseen, esim. lonkkaviat, mutta se pidetään koiran sietokyvyn rajoissa. Teoriassa allekirjoitan tuon, mutta en ymmärrä miten sen voi tehdä käytännössä. Stressioireiden tarkkailu olisi yksi tapa sopivan annostelun etsimisessä, mutta koira oppii piilottamaan, muuttamaan käytöstään, kunnes krooninen stressi yhdessä kroonisen kivun kanssa ylittää koiran sietokyvyn ja omistajalla on todella paljon ongelmia.
Kun koiran kroonista kipua ei saada pysymään lääkityksellä kurissa, on ainoa ratkaisu lopettaminen.
Kipulääkkeet
Ehkä yleisimmät koirilla käytettävät kipulääkemerkit ovat ovat Metacam ja Rimadyl, mutta useita muitakin on olemassa. Ihmisten käsikauppalääkkeistä suositellaan annettavaksi ainoastaan ketoprofeiinia (esim Ketorin). Asperiinia (esim. Asperin, Disperin) voi antaa myös, mutta se heikentää veren hyytymistä.
Ibuprofeenia (esim. Burana) ja parasetamolia (esim Panadol) ei saa antaa koiralle.
Kipulääkkeillä on dopingsäännöissä 288 tunnin (12 vuorokautta) varoaika.
Juttu on itsessään aika nolla sisällöltään. Sen piti olla aikoinaan aloitus laajemmalle kipusarjalle, mutta dumppasin ajatuksen myöhemmin.
Ehkä ei olisi pitänyt. Nimittäin Katiskan haetuin ja luetuin juttu on miten käyttää ihmisten kipulääkkeitä koiran akuutin kivun hoidossa. Se, että miksi sitä haetaan niin paljon, on aika masentavaa. Se johtuu aivan nykyisestä lainsäädännöstä JA eläinlääkärien haluttomuudesta antaa kivunlievitystä. Kun omistajalla on kotona buranaa äkillistä tarvetta varten, niin koiran kanssa pitäisi lähteä päivystysaikana yksityisen päivystyshintaan hakemaan viiden euron arvosta kipulääkkeitä.
Siis jos edes pääsee lääkärille, edes rahalla. Suurimmassa osassa Suomea ei pääse. Tämä on asia, jonka esimerkiksi Ruokavirasto voisi ottaa silmätikukseen.
Laki määrää, että koiran kipua on hoidettava. Mitä tehdään, kun se on mahdotonta eläinlääkestatuksella?
Täällä Metassa taasen eniten haettu ja luettu aihe on Onko gabapentiini kipulääke. Se taasen kertoo siitä kroonisen kivunhoidon tarpeesta, sekä jossain määrin myös vaihtoehdottomuudesta, joka koirien kivunlievitystä piinaa. Vaihtoehtoja on vähän, ja usein ne ovat toinen toistaan huonompia.
Ei sen puolesta, en minä tiedä onko ihmisilläkään asiat sen paremmin. Turhan usein törmää aiheeseen, että lääkärien ei koeta suhtautuvan riittävällä vakavuudella kivun lievittämiseen ja hoitoon. Minulla ei ole omakohtaista kokemusta kuin kahdesta kerrasta, enkä kummallakaan kertaa saanut apua enkä lievitystä — ainoastaan kannustavan ja väsyneen kehoituksen yrittää kestää.
En ole aina ihan niin varma, että tukeeko lääkärien pääsykoevaatimusten matemaattinen osaaminen eräänlaista työssä vaadittavaa empaattista asiakaslähtöisyyttä — kun naiivimpi voisi kuvitella, että lääkärit ovat potilaita varten, ei päinvastoin.
Aina sanotaan, että koiran kipua on vaikea lukea. Ei se ole, mutta sitä pitää lukea hieman eri tavalla kuin ihmistä. Siksi toiseksi, kuinka hyvin muka ihmisistäkään aina kipua näkee?
Kyllä vois tietyt koirien lääkkeet olla reseptivapaita ja apteekista saatavia. Aina on jokaisella omistajalla joku tuntuma oman koiran painosta.
Ja annetaanhan me aikuiset ihmiset myös pienille lapsille särkylääkettä eikä ne puhumattomat lapset osaa kertoa mihin sattuu joten eiköhän koiran lääkitys onnistuisi myös ilman elliä.
Mä en usko että kovinkaan moni näkee vaikka mun selkäkipuja. Niihin on itsekin jo niin tottunut kun menee hammasta purren päivästä toiseen ja vasta kun lattialta ei pääse ylös niin tulee mieleen että pitäiskö ottaa vähän Buranaa.
Lääkäriin turha mennä kun sanoo vaan että otapa lisää sitä Buranaa ja pikkusen vahvempaa vaikka
Mä oon miettinyt tätä melkein aina kun selkäkipukausi on päällä. Pystyn töissä pitämään kivut omana tietonani ja poissa näkyvistä noin 2 viikkoa, sitten alkaa jo väsyttämään ja vituttamaan niin paljon, että kerron muille. Koska vitutus näkyy naamasta, vaikka kipuja ei edelleenkään kukaan näe.
Joten jos oletuksena on, että eläin pyrkii pitämään kivut piilossa, yhtälailla oletan, että kivun huomaaminen ei aina ole itsestäänselvyys.
Toki erona on se, että tunnen koirani paremmin kuin työkaverit tuntevat minut. Hankaluus on tilanteissa, joissa joutuu arpomaan, että onkohan koiralla kipuja vai johtuuko sen hieman poikkeava käytös jostain muusta. Silloin ei haittaisi, jos asiaa voisi testata kipulääkkeellä.
Erilaisia kipu-ketjuja on niin paljon ja tämä valikoitui nyt tälle kysymykselle:
Kun koiralla on selkeitä kipuja (todennäköisesti polvet ja toinen ranne) ja olo helpottaa metacamilla ja kun en sitä voi luitenkaan itsenäisesti koiralle ikuisuuksia syöttää niin millä tavalla ell diagnosoi koiran kivun?
Haluaako se että koko koira röntgenkuvataan jotta näkee missä kaikkialla olis esim nivelrikkoa vai mennäänkö vaan sillä tiedolla mitä omistaja kertoo ja lääkäri hieman kopeloi jos saa jotain tuntumaa? Ja niiden jäljiltä sitten määrää jonkun lääkkeen minkä ajattelee että olisi sopiva.
Voit sitä syöttää niin kauan kunnes lääkkeet loppuu ja joudut riitelemään eläinlääkärin kanssa. Tai kunnes tulee vatsavaivoja. Eli homma toimii tismalleen samoilla perusteilla kuin oman kivun kanssa, paitsi että ihmisille kipulääkkeet ovat käsikaupan tavaraa apteekissa. Koirilla samat lääkkeet ovat suunnilleen heroiinista seuraavia.
Onko havaittavissa pientä kitkeryyttä nykytilasta?
Riippuu eläinlääkäristä. Osa antaa purkin kun vaan pyytää. Osa vääntelee, kääntelee ja palpoi ja jos saavat kipureaktion, niin antavat kipulääkkeen. Osa haluaa täydellisen verenkuvan, tähystyksen ja kattavan röntgenin, mutta joskus jopa magneetin — nuo ovat toteutuneita tapauksia koirasi tapaisissa tilanteissa. Osa sitten antaa Neurontinia tai käskee syöttää pikkulasten kuumelääkkeitä, eli eivät hoida kipua ja IMO rikkovat hoitovirhetasoisesti eläinsuojelulakia.
Minä en menisi kahdelle viimeiselle. Pyrkisin sellaiselle ensimmäisen tyyppiselle.
Mutta hyvä muistisääntö on, että perustason kivunlievityksessä kannattaa pysyä ihan helvetin kaukana Evidenssioista.
No eihän täällä muuta olekaan.
Ja todennäköisesti riippuu kenelle lääkärille siellä pääsee niin osa voi kuunnella mua ja antaa sen perusteella mutta osa haluaa tehdä kaiken mahdollisen.
Metacamia on kaksi pulloa, niillä pärjätään aika kauan kun paino on huikeat 4kg. Mutta uskaltaako/voiko sitä antaa samalla annostuksella koko aika vai laskea sitä jos pienempi riittää? Omaan kipuun otan pari viikkoa aina samaa annosta ja sit pidän taukoa kun kipu yleensä sillä aikaa helpottaa mutta mulla ei olekaan nivelrikkoa. Glukosamiinia tälle annan myös, mutta annos on aivan minimaalinen koska närästys
Kai ylipäätään idea on, että käytetään vain tarpeeseen sillä annoksella, joka riittää.
Mutta jos kipua on koko aika niin pakko antaa jatkuvasti. Tai voi sitä viikon tauon pitää mutta ei se mitään hyödytä. Ainakaan koiraa. No tää on asia jota mun pitää ihan kirjata ylös jotta on jotain faktaa kun ellille menee.