Kansainvälinen kipututkimusjärjestön määritelmän mukaan kipu on

epämiellyttävä tunne- tai aistikokemus, joka liittyy jo tapahtuneeseen tai uhkaavaan kudosvaurioon tai jota kuvaillaan samanlaisin termein.

Sama pätee myös koiran kipuun.

Kivun mekanismi

Kivulla on tarkoituksensa. Se varoittaa vauriosta tai sairaudesta sekä estää toimimasta tavalla, joka saattaa vahingoittaa eliötä tai aiheuttaa sen kuoleman. Eläimillä tällä on vielä suurempi merkitys kuin ihmisellä. Eläimeltä puuttuu kyky asettaa asioita vaakakuppiin, se ei myöskään ilman aikaisempaa kokemusta kykene arvioimaan onko joku toiminta vaarallista tai ei – kipu opettaa nopeasti.

Kipuviesti käynnistää ääreishermoston ja keskushermoston alueella sekä viestiä vahvistavia että sitä vaimentamaan pyrkiviä jarrujärjestelmiä. Näiden keskinäinen tasapaino ratkaisee kuinka voimakkaana kipuviesti lopulta aistitaan.

Kudoksen tai hermon vaurioituminen ja kipuviestin syntyminen ovat tekijöitä, jotka herkistävät sekä kipuhermoja että voimistavat kivun välittymistä selkäydintasolla. Näistä syistä johtuen kipu voi voimistua vaikka kipua synnyttävä ärsyke sinällään ei muuttuisi. Kivun kokemista hillitseviä tekijöitä ovat esim. kosketustuntoa välittävien hermojen aktivoiminen (kipeän kohdan painelu tai puhaltaminen) ja tarkkaavaisuuden suuntautuminen pois kivuista. Jos greyhound saa kilpailun aikana vamman, ei se tunne viettien jyllätessä juuri mitään kipua. Kivun kokemus alkaa voimistua vasta startin jälkeen, jolloin koiran tarkkaavaisuus suuntautuu vammaan.

Hermoston välittäjäaineille, jotka siirtävät viestiä hermosolusta toiseen tai muuten vaikuttavat tähän siirtymiseen, on tärkeä merkitys kivun kokemisen kannalta. Välittäjäainepitoisuuksissa voi olla suuria yksilöllisiä eroja. Tämä selittää osaltaan yksilöiden välisiä eroja kipuherkkyydessä. Monet kivun hoidossa käytetyt lääkeaineet vaikuttavat juuri välittäjäaineisiin tai niiden toimintaan. Ne voivat esimerkiksi vähentää kipua välittävien mekanismien herkistymistä ja/tai vahvistaa kipua hillitsevien elimistön omien järjestelmien toimintaa.

Akuutti kipu

Akuutti eli äkillinen kipu on yleensä seurausta elimistöön kohdistuneesta voimakkaasta ulkoisesta ärsykkeestä (esim. isku), vauriosta, vammasta (joihin usein liittyy kudoksessa syntyvä tulehdusreaktio) tai elinten toimintahäiriöstä. Se on mielekäs, elintärkeäkin, koska se varoittaa kehoamme ja hyvinvointiamme uhkaavasta vaarasta. Sen tärkeä tehtävä on viestittää, että jotain on vialla. Luonnollisia reaktioita kudosta vaurioittavaan ärsykkeeseen ovat väistäminen ja välttäminen. Jos kudos on jo vaurioitunut, yksilön luonnollisia toimintoja suhteessa kipuun ovat lepo, vaurioituneen kudoksen tai ruumiinosan varjeleminen ja hoitoon hakeutuminen. Akuutin kivun lievittäminen lääketieteellisin keinoin onnistuu useimmiten hyvin. Useimmat elimistön akuutit vauriot, niihin liittyvät tulehdusreaktiot ja elimistön toimintahäiriöt paranevat joko itsestään tai levolla ja lääkkeillä, jolloin myös kipu häviää.

Krooninen kipu

Eräs tapa määritellä kipu krooniseksi on,

kun kipu jatkuu kauemmin kuin mitä paraneminen kestää.

Kroonisen eli pitkäaikaisen kivun merkitys on erilainen kuin akuutin. Joskus krooninenkin kipu voi toimia suojaavana varoittajana esim. nivelrikon yhteydessä. Usein krooniselle kivulle ei kuitenkaan voida löytää mitään hyödyllistä tehtävää. Tällöin kivun aiheuttajana voi olla esim. kipuhermojärjestelmän vaurioituminen. Lieväkin hermon puristuminen voi johtaa kipuhermon poikkeavaan toimintaan. Kipuviesti voi syntyä herkistyneessä kipuhermossa vaikkapa kosketusärsykkeestä, joka on normaalisti kivuton. Ääritapauksissa kipusignaali syntyy itsestään, ilman mitään ärsykettä. Voidaankin puhua erikseen kudosvauriokivusta ja hermovauriokivusta.

Kroonisen kivun lievittäminen tai poistaminen lääketieteen keinoin on usein vaikeaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kipu ei olisi todellista. Se vain tarkoittaa, että lääketiede ei vielä ole kehittynyt niin pitkälle, että pitkäaikaisen kivun syitä aina voitaisiin selvittää. Lisäksi koira saattaa osoittaa kipua, vaikka sillä ei niitä olekaan. Edeltävä pidempi kipujakso on opettanut sille ”väärän” käyttäytymisen.

Kivun tunnistaminen

Ihminen kykenee kertomaan, jos jostain sattuu. Koiralta puuttuu tämäkin kyky, ja siksi vastuu kivun tunnistamisesta ja sen lievittämisestä on treenarilla.

Akuutin kivun tunnistaa useimmiten jo vammasta. Ei tarvitse olla eläinlääkinnän ammattilainen tietääkseen, että revennyt turkki, puremahaava tai murtuma on kipeä. Usein akuuttiin kipuun kuuluu kova huuto, joka ei aina ole suhteessa vamman vakavuuden kanssa. Hieman liian pitkälle leikattu kynsi saattaa saada koiran huutamaan kuolemaa, mutta murtunut reisiluu pitää koiran hiljaisena. Syynä tähän on shokki, adrenaliini sekä vamman turtuminen joksikin aikaa tapaturman jälkeen.

Kroonisen tunnistaminen onkin jo vaikeampaa. Useimmiten kivun merkkinä ovat stressioireet. Koira läähättää paljon, juo huomattavan paljon ja/tai useasti, tai syö lunta ulkona. Koira on levoton eikä kykene nukkumaan, vaihtaa paikkaa useasti. Koiran koko olemus kuvaa epämukavaa, tukalaa oloa. Jatkuva hiljainen vinkuna on myös yksi merkki.

Poikkeava liikkuminen on huomioitava. Ontuminen, vaikea ylösnousu ja makuullemeno kertovat ongelmista, ja niihin liittyy lähes aina kipu.

Kivun lievitys

Kipua on periaatteessa aina yritettävä lieventää. Mutta koiran kohdalla on joskus käytettävä harkintaa. Kun koiralta poistuu kipu, se ei enää varo – kipu on sille esto, varoitus, että jotain ei voi tehdä. Ihmisurheilija ymmärtää, että vammakohtaa ei saa rasittaa liikaa, vaikka kipu olisikin poissa. Koira ei tätä ymmärrä, sille kivun poistuminen tarkoittaa samaa kuin vamman poistuminen.

Treenari joutuu tekemään päätöksen. On yritettävä tehdä kompromissi sen kanssa, kuinka paljon kipua koira saa tai täytyy tuntea. Eräs tapa on vähentää kivunlievitystä päiväsajaksi, mutta lisätä sitä yöksi. Tällöin koira saa nukkua rauhassa, ja kykenee purkamaan kivun ja loukkaantumisen aiheuttamaa stressiä.

Vakavissa tapaturmissa ja sairauksissa kipua on aina lievitettävä mahdollisimman tehokkaasti. Liian kova kipu sekä siitä aiheutuva stressi hidastaa paranemista. Vamma itsessään on yleensä niin suuri, että se estää koiraa riehumasta liikaa.

Kroonisissa kiputiloissa olisi pyrittävä niin tehokkaaseen kivunlievittämiseen kuin mahdollista. Pitkäaikainen kipu on erittäin stressaava tila, eikä siinä yleensä ole tarpeellista pitää kiputuntemusta yllä koiran suojelemiseksi itseltään. Tästä on olemassa toisiakin näkemyksiä. Niissä kivunlievitys pitäisi olla sellaisella tasolla, että koira tuntee hivenen kipua varoakseen, esim. lonkkaviat, mutta se pidetään koiran sietokyvyn rajoissa. Teoriassa allekirjoitan tuon, mutta en ymmärrä miten sen voi tehdä käytännössä. Stressioireiden tarkkailu olisi yksi tapa sopivan annostelun etsimisessä, mutta koira oppii piilottamaan, muuttamaan käytöstään, kunnes krooninen stressi yhdessä kroonisen kivun kanssa ylittää koiran sietokyvyn ja omistajalla on todella paljon ongelmia.

Kun koiran kroonista kipua ei saada pysymään lääkityksellä kurissa, on ainoa ratkaisu lopettaminen.

Kipulääkkeet

Ehkä yleisimmät koirilla käytettävät kipulääkemerkit ovat ovat Metacam ja Rimadyl, mutta useita muitakin on olemassa. Ihmisten käsikauppalääkkeistä suositellaan annettavaksi ainoastaan ketoprofeiinia (esim Ketorin). Asperiinia (esim. Asperin, Disperin) voi antaa myös, mutta se heikentää veren hyytymistä.

Ibuprofeenia (esim. Burana) ja parasetamolia (esim Panadol) ei saa antaa koiralle.

Kipulääkkeillä on dopingsäännöissä 288 tunnin (12 vuorokautta) varoaika.