Aloe vera on tuhansia vuosia tunnettu parannukseen käytetty kasvi. Aivan samoin kuin muihinkin vuosituhansia vanhoihin hoitotapoihin, puhdasta noituutta ja suoneniskentää lukuunottamatta, niin aloe veraankin uskotaan edelleen. Tämä on aina huolestuttavaa, koska nuo ikiaikaiset hoidot perustuvat aikoihin, jolloin ei tiedetty mikä sairaudet aiheuttaa, eikä vaikkapa Kiinassa tunnettu edes ihmisen anatomiaa – energiavirtakaavioita kyllä osattiin piirtää. On selvää, että sillä on ihoa kosteuttavia ominaisuuksia, mutta sen muut terveysvaikutukset ovatkin jo epäselvempiä. Sen luvataan parantavan suunnilleen kaikki, ja se on myös toinen huolestuttava piirre. Käärmeöljyt kun harvemmin toimivat, ja jos jokin tuntuu liian hyvältä ollakseen totta, niin se harvemmin – jos koskaan – totta onkaan. Joten ystävämme Google auki ja töihin.
Tärkein tieto, joka löytyi, oli että tietoa ei löydy. Löytyy pilvin pimein linkkejä eli pyramidiverkostomarkkinointiyrityksiin, jotka toistavat samaa mantraa: aloe vera on tunnettu kauan, siinä on lähemmäs 200 bioaktiivista ainesosaa (ja/tai 75 tunnistettua ravintoainetta) ja suunnattomasti hivenaineita ja vitamiineja. Hienoa. Kristoffer Kolumbuskin luotti aloe veraan, mutta ei hän keripukkia osannut estää tuoreilla vihanneksilla; ei auttanut aloe verakaan. Bioaktiiviset ainesosat ovat varmasti hieno asia. Mutta montako bioaktiivista ainesosaa on kurkussa tai valkoisessa kärpässienessä? Mitä sanovat homeopaatit, joiden mielestä bioaktiivisia ainesosia ei edes tarvita?
Aloe Vera näyttää vastaavan ihmisen tarpeisiin siten, että hän saa aineesta sitä hyötyä, mitä eniten haluaa.
Tutkimuksia aloe verasta on tehty, mutta sen hyödystä ravintolisänä on kehnosti näyttöä. Osumat paukkuivat myyntifirmojen sivuille, joiden suurin myyntiponnistus on saada minut jälleenmyyjäksi – ei kertoa tuotteen sisällyksestä, tai edes myydä tuotetta minulle. Käytännössä kaikki foorumiosumat kertoivat positiivisista kokemuksista, ja kertoja muisti myös mainita, että hän tai hänen äitinsä myy aloe vera -tuotetta. Mainoksissa viitattuja tutkimuksia ei joko löytynyt tai ne olivat markkinointikyselyjä, eivät tieteellisiä tutkimuksia.
Yhden löysin. Vuodelta 2007 Ruotsin Livsmedelverketin tutkimuksen aloe vera -tuotteiden sisällöistä. Christer Sundqvist sen jo aikoinaan noteerasi. Lyhyestä virsi kaunis: juomissa oli 0,5 % luokkaa aloe veraa, loput vettä. Hivenaineita ei ollut sen vertaa, että olisi saatu mittausarvoa. Sama juttu vitamiinien kanssa, eivät mitattavissa.
Aloe veran suurin markkinointivaltti on, että se sisältävät suunnattoman paljon nimenomaan hivenaineita ja vitamiineja. Yksi kysymys olisi, missä ne piileskelevät?
Aloe vera-juomat saattavat todellakin auttaa närästyksessä. Minulla auttaa Lidlin rasvaisin jugurtti. Hätäapuna menee sitruunatiivisteellä maustettu vesi. Ei niillä kuitenkaan sen suurempaa muuta terveysvaikutusta ole (paitsi rasvaisella jugurtilla…)
Näillä näytöillä kyse ei ole mistään muusta kuin ihmisten huijaamisesta ravintolisällä, jonka vaikutus perustuu uskoon, ei näyttöön. Jos muuta ei ilmene, niin en suosittele.
