Koiran kipu on asia, jonka kanssa omistajien on oltava erityisen huolellisia. Kaikki eläimet pyrkivät peittämään kipua, jolloin sen arviointi on paikoin vaikeaa. Eläimillä on myös ilmeisesti ihmistä korkeampi kyky sietää kipua, kunhan kipu ei liity luuloihin välittömästä kuolemasta kuten kynsien leikkuun yhteydessä. Sen sijaan vaikkapa reisiluun murtumaa piilotetaan ulkoisilta kivun merkeiltä tehokkaasta, varsinkin jos mukana on vahvempaa viettitoimintaa. Kivulla on funktionsa, ja joskus on hyväksyttävä pieni määrä kipua, koska se on ainoa tekijä joka hillitsee koiraa, mutta pääsääntöisesti lähtökohta on yksinkertainen: kipua on lievitettävä.

Eläinten aineenvaihdunta on paikoin lajikohtaista, ja siksi ensiapulaukussa olisi aina pidettävä nimenomaan koirille tarkoitettuja kipulääkkeitä. Koiralle ibuprofeiini on ongelma ja kissalle taasen parasetamolia verrataan välillä myrkkyyn, mutta silti kumpikin ovat toimivia ihmisille. Jos kotona ei ole eläimelle sopivaa kipulääkettä, niin poiketkaa ohimennessä eläinlääkärille. En ole tavannut vielä ensimmäistäkään, joka ei antaisi ensiapuun riittävää määrää. Suurta arsenaalia ei tarvita, mutta vähintään yhtä laatua olisi oltava kolmen päivän tarpeen verran. Kolme päivää siksi, että se on aikajakso, jolla pääsee aina lääkäriin.

Kaikilla ei kuitenkaan ole EA-laukkua edes ihmisille ja mökkioloissa jopa lääkekaappikin on saattanut lipsahtaa vajaaksi. Sidetarpeita saa tehtyä vaikka vaatteista, mutta pajun syöttäminen kipulääkkeenä sen sisältämän pienen määrän asetylisalisyylihapon (eli asperiinin) takia on puhdasta eläinrääkkäystä. Kaikki eläimet ovat itsekkäitä, varsinkin ihmiset, joten vaikka koirien kipulääkkeitä ei löytyisikään, niin ihmisten vastaavia tuotteita löytyy; koskaan ei tiedä milloin päänsärky tai flunssa iskee, ja vaikka koirien kohdalla oltaisiinkin vakaasti vannomassa homeopaattisten tuotteiden nimeen, niin omaan kolotukseen otetaan terveellinen koktail buranaa, panacodia ja tramalia.

Ihmisten peruskipulääkkeitä voidaan käyttää koirilla akuutisti ja lyhytaikaiseksi, mutta annostuksesta on pidettävä huolta. Liian suuri määrä ibuprofeiinia aiheuttaa koiralle munuaisvaurion ja siksi 800 mg kapseli on vain vaaraksi cockerspanielille vääntyneeseen varpaaseen, vaikka se emännän päänsäryn tehokkaasti hävittääkin. Koirille yleisempiä kipulääkkeitä ovat karprofeeni (esim. Rimadyl) ja meloksikaami (esim. Metacam), mutta toki muitakin on. Arsenaali on huomattavasti laajempi kroonisen kivun hoidossa, mutta sen suunnittelu on eläinlääkärin tehtäviä.

Listan lääkkeistä äkilliseen tarpeeseen suositeltavimpia ovat

• asetylisalisyylihappo (Asperin, Disperin) sekä
• ketoprofeeni (Ketomax jne)

Mutta nekään eivät ole täysin ongelmattomia, kuten eivät kipulääkkeet koskaan¹.

Asetylisalisyylihappo saattaa aiheuttaa vatsaoireita, kuten haavaumia, verenvuotoa, ripulia ja oksentelua. Anoreksiaa eli syömättömyyttäkin on ilmennyt, kuin myös masentuneisuutta. Pahoinvointi lienee yleisin sivuoire. Koirien kyvyssä sietää asetylisalisyylihappoa on suuria eroja, joten kokemuksia yhdestä koirasta toiseen ei voi siirtää. Omien kokemusten mukaan asetylisalisyylihappo on kehno kivunlievityksessä.

Ketoprofeeni saattaa aiheuttaa muiden lailla paikoin mahasuolialueen verenvuotoa. Koska ketoprofeeni voi myös heikentää veren hyytymistä, niin sitä asetyylisalisyylihapon tapaan ei kannatta antaa jos koira on matkalla leikkaukseen.

Ibuprofeenin ongelma on siinä, että ihmisiin verrattuna se imeytyy huomattavasti nopeammin vatsasuolikanavasta ja puoliintuu hitaammin. Tämän takia pitoisuudet nousevat korkeammaksi kuin ihmisillä. Haittavaikutuksina ovat oksentelua, ripulia ja suoliston sekä myöhemmin vatsan verenvuotoa. Pidempiaikaisessa käytössä niinkin alhainen määrä kuin 8 mg/kg on aiheuttanut mahalaukun haavaumia, mutta ibuprofeenia ei pitkäaikaisesti saakaan käyttää ja akuutistikin vain jos muuta ei ole.

Jos joutuu ibuprofeenia antamaan, niin on muistettava, että yli 175 mg/kg aiheuttaa helpostikin munuaisvaurion ja yli 400 mg/kg keskushermosto-oireita ja kooman. 30 kg koiralla puhutaan siis kerta-annoksista 5250 mg munuaisvaurioihin ja 12000 mg koomaan. Jos kotona on 400 mg tabletteja, niin ensiksi mainittuun tarvitaan 13 tablettia ja jälkimmäiseen 30 tablettia – kahdeksansatasilla tietysti vain puolet. Määrät ovat niin korkeita, että ne eivät liity mitenkään kivun lievitykseen, vaan koiran ryöstöretkiin. Kääpiöiden suhteen sen sijaan omistaja saattaa olla ongelma, koska 5 kg koiralle tarvitaan munuaisvaurioihin ”vain” 875 mg eli yksi vahvempi burana saattaa olla kohtalokas.

Parasetamolin vaikeus koiralle johtuu maksan sitä metabolisoivien entsyymien vähyydestä, jolloin parasetamoli poistuu hitaammin, jonka takia pidempiaikaisessa antamisessa sen pitoisuus alkaa kertymään. Yleensä parasetamolin myrkytysoireet johtuvat koiran varastamista pillereistä, ei siksi että omistaja olisi antanut liikaa. Oireisiin kuuluu tuttuja oksentelua, masentuneisuutta ja ruokahaluttomuutta.

Kaikkia kipulääkkeitä, varsinkin ihmisten, on käytettävä varoen kun käsissä on munuais- tai maksasairas koira, erittäin vanha koira tai koira, jolla on muu perussairaus, kuten suolisto-ongelmia.

Kun kipulääkkeitä annetaan, niin oikean annostuksen ja riskien ymmärtämisen lisäksi hoidossa on muistettava kaksi asiaa. Ensimmäinen on, että kivun lievitys alkaa lääkkeestä riippuen 30 min – 2 h antamisen jälkeen. Toinen on puoliintumisaika eli koska kivunlievitys lakkaa. Tässä on paljon eroja lääkkeiden välillä ja ne vaihtelevat ketoprofeenin muutamasta tunnista meloksikaamin jopa muutamaan päivään.

Lääkkeiden kanssa ei kannata omin päin ruveta säätämään, jos ei tiedä mitä tekee. Useimmiten lääkärin tavoittaa ainakin puhelimella, jolloin saa varmistettua mitä voi ja ei voi tehdä.

1. Milla Luukko: Tulehduskipulääkkeiden farmakokinetiikka koiralla, kirjallisuuskatsaus. Eläinlääketieteen lisensiaatin tutkielma 2009[↩]