Koiran kipua on aina lääkittävä. Se on ohjenuora, josta poikkeamisen on tapahduttava harkiten ja tieten. Tuskin (toivottavasti) kukaan ei enää 2000-luvulla jätä koiran, ja ylipäätään eläinten, kivunhoitoa tekemättä siksi, että uskotaan eläimillä olevan korkeampi kipukynnys.

Useimmat kylläkin tarkoittavat kivunsietoa, joka eläimillä on usein ihmistä korkeampi – mutta luultavasti siksi, että niillä ei ole yhtä laajaa skaalaa ilmaista kipua kuin meillä, ja jos luonnossa kipu vie täysin toimintakyvyn – tai saalistaja huomaa sen – niin hyvinkin nopeasti pain killer on se aito killer ja kipu häviää lopullisesti.

Jos koiralle jätetään kipua, niin ainoa peruste on silloin se, että kivuntunne estää koiraa vahingoittamasta itseään lisää. Mutta varsinkaan akuutissa, ja hiemankaan kovemmassa, kivussa tuo ei enää toimi, eikä koskaan kroonisesssa. Perustetta voidaan käyttää vain ja ainoastaan paranemisvaiheessa.

Kivunlievitystä käytetään usein muuhunkin kuin vakavien kiputilojen hoitoon. Tiedämme, että vajaakuntoiset ovat alttiita rasituksenjälkeiselle kivulle DOMS:lle (se ei enää vaivaa treenattuja, jos ei elimistön rajoja ylitetä pahasti).

Koira on juossut itsensä pahasti hapoille riistan perässä, tai omistaja on ahneuksissaan juoksuttanut liikaa hiekkakuopalla ylämäkeä tai ravauttanut kymmeniä kilometrejä polkupyörän perässä. Rasitus on aiheuttanut lihaksistoon mikrovaurioita, jotka ovat aiheuttaneet paikallisen tulehduksen. Koira ontuu, tai ainakin keventää jotain jalkaansa (luultavammin takajalkaa) ja lihas tuntuu käteen kuumalta ja raaja saattaa olla jopa hieman turvoksissa. Omistaja avaa tulehduskipulääkepurkin ja heittää napin eläimen suuhun.

Syy, miksi nimenomaan käytetään tulehduskipulääkettä, ja jopa miksi, on kuitenkin epäselvä monille.

NSAID

Tulehduskipulääkkeistä käytetään yleisesti lyhennettä NSAID, non-steroidal anti-inflammatory drug. Ensimmäisenä tulehduskipulääkkeenä pidetään asetylisalisyylihappoa eli tutummin asperiinina tunnettu. Nimi johtuu tuotemerkistä Aspirin, joka tuli markkinoille 1899 ja saattaa hyvinkin olla maailman myydyin lääkeaine. Se, että asetylisalisyylihappo oli kivun poiston lisäksi myös tulehdusta alentava, huomattiin vasta 60-luvun lopulla.

Kun solu vaurioituu vaikkapa iskusta tai sairaudesta, niin solukalvojen fosfolipidejä alkaa vapautumaan ja nämä muutetaan sen jälkeen arakidonihapoksi. Sen jälkeen oksigenaasientsyymi – helpommin COX – metaboloi arakidonihapon prostaglandiineiksi.

Prostaglandiinit ovat tulehdusreaktion välittäjäaineita, ja aiheuttavat tulehdukselle tutut oireet: kivun, turvotuksen ja kuumotuksen. Prostaglandiinit houkuttelevat vammapaikkaan tulehdussoluja ja lisäävät hiusverisuonten läpäisevyyttä, jolloin valkosolujen siirto vahingoittuneeseen kudokseen ja tulehdusaineiden sekä kuolleiden solujen poisto verenkiertoon helpottuu. Kipu johtuu siitä, että prostaglandiinit vaikuttavat myös suoraan hermopäätteisiin.

Jotta tulehdusoireita ja varsinkin kipua saataisiin lievennettyä, niin joku kohta tuossa ketjussa on katkaistava. NSAID-lääkkeet estävät COX-entsyymin toiminnan ja vähentävät huomattavasti arkidonihapon metaboloitumista prostaglandiineiksi, jolloin myös tulehdusoireet vähenevät.

Asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen, vaikka tuota pidetäänkin tärkeimpänä vaikutustapana. On nimittäin viitteitä siitä, että NSAID:t vaikuttaisivat myös leukosyyttien (valkosolujen) ja makrofagien (syöjäsolujen) toimintaan.

Lisäksi NSAID:t eivät vaikuta muutamiin muihin tulehdusvälittäjäaineisiin, kuten leukotrieeneihin, histamiiniin ja kiniineihin. Tulehduskipulääkkeet vaikuttavat luultavasti myös suoraan keskushermostoon, koska kivunlievitys on saatavissa pienemmillä annoksilla kuin mitä vaadittaisiin tulehdusreaktion vähentämiseen.

Käyttökohteet

Hienosti sanottuna NSAID-lääkkeitä käytetään pehmytkudosvammoissa, joihin liittyy prostaglandiinivälitteistä kipua, tulehdusta, punoitusta sekä heikentynyttä suoritus- tai toimintakykyä. Lisäksi tulehduskipulääkkeitä käytetään kivunlievitykseen, vaikka tulehdusta ei olisikaan.

Revähtymät, kolhaisut, vääntymät… aina käytetään NSAID-lääkkeitä. Muita kohteita ovat esim. jännevammat ja -tulehdukset tai nivelrikko

Toimintakyky paranee siis kivun lievittyessä, ja myös turvotuksen vähentyessä, olkoonkin, että NSAID:t eivät kuitenkaan poista kokonaan tulehdusreaktiota. Mutta kuten kaikessa, niin tässäkin on omat koukkunsa, eivätkä tulehduskipulääkkeetkään tee maailmasta täydellistä.

On nimittäin mahdollista, että samalla kun estetään prostaglandiinien kipua aiheuttava vaikutus, niin laskemalla lämpöä, aineenvaihdunnan nopeutta, estämällä valkosolujen pääsyä paikalle ja vähentämällä verisuoniston läpäisevyyttä, niin hidastetaan elimistön omaa paranemista.

Noilla kaikilla nimittäin on omat tehtävänsä, vaikka oireet elämästä kurjaa tekevätkin. Kipu rajoittaa käyttöä ja rasitusta, turvotus – paitsi stabilisoi – myös lisää nestettä vamma-alueella ja mahdollistaa ”korjaavien” solujen tehokkaamman toiminnan sekä tulehdusjäämien siirtämisen verenkiertoon hävitettäväksi.

Nivelvammakoirilla on noudatettava eläinlääkärin ohjeistusta kivunlievityksessä, eikä saa sortua selittämään itselleen miten lääkitsemättä jättäminen vain tukee elimistön omaa paranemisprosessia. Kroonisissa ongelmissa ei ole mitään elimistön omaa paranemista.

Paikallishoito

Suun kautta nautittavien pillereiden ja nesteiden lisäksi markkinoilla on myös paikallishoitoon tarkoitettuja eräällä tavalla täsmälääkkeitä: geelejä ja laastareita. Laastarit eivät liene järkevä vaihtoehto koirille, koska niiden käyttö vammakohdassa edellyttäisi turkin ajelua. Sen sijaan geelien ja rasvojen käyttö kannattaa joskus harkita.

Monet ihmiset valittavat, että Mobilat, Voltaren ja vastaavat eivät kunnolla lievitä kipua, eivätkä poista tulehdusta. Itseasiassa ne ovat usein tehokkaampia ja nopeampia kuin suun kautta nautittavat. Pettymykset johtuvat siitä, että niitä käytetään usein väärässä paikassa (kiitos mainosmiesten). Ihon kautta imeytyvät vaikuttavat noin 3 – 4 mm syvyyteen ja jos on päästävä sitä syvemmällä, niin lääkeaine on siirrettävä systemaattisen verenkierron kautta, jolloin suun kautta saadut ovat tehokkaampia.

Brunnerin ryhmä (2005¹) vertaili spray-geeliä ja enterotabletteja keskenään antamalla ensin 48mg kolmesti päivässä kolmen päivän ajan, sitten pidettiin 14 päivän lääkkeetön jakso ja otettiin 50mg tablettina kolmesti päivässä kolmen päivän ajan. Tabletit aiheuttivat veressä noin 50 kertaa suuremman pitoisuuden kuin geeli, mutta lihas- ja rasvakudoksessa sprayllä lääkeainepitoisuudet olivat kaksi kertaa korkeammat kuin tableteilla. Sekä Hosien työryhmä (1993²) että Whitefield (2002³) päätyivät samaan lopputulokseen: paikallinen valmiste on yhtä tehokas pehmytkudosvammojen hoidossa kuin suun kautta annettu.

Urheilukoirat

Koska koiraurheilussa on dopingissa nollatoleranssi, niin tulehduskipulääkkeiden käyttöä on syytä harkita erittäin tarkkaan. Pieniin ontumisiin ja nilkuttamisiin niitä ei kannata käyttää, koska ne johtuvat lähes poikkeuksetta treenarin ahneudesta ja lääkkeeksi riittää viikon tai kahden lepo.

Ihmisurheilijoille suositellaan välillä NSAID-lääkkeitä jopa ennaltaehkäisevästi, jos on oletettavissa että (kilpailu)suoritus aiheuttaa suoritustason laskua tai että pystyttäisiin pienistä kolotuksista huolimatta treenaamaan pidempään ja lujempaa. Koirilla tämä ei ole missään nimessä hyväksyttävää. Koira ei itse valitse treeniään, eikä kykene kertomaan missä menee kivun raja.

Talven treenikaudella DOMS:ia hoidetaan joskus lyhyellä ja kohtuullisen miedolla kipulääkityksellä, ainakin greyhoundeissa. Yleensä on käytetty Rimadylissä 50 mg annosta kerran päivässä. Tätä kannattaa harkita tarkkaan. Toki jos lievä ontuminen saadaan ”piiloon”, niin koiralle ei pääse kehittymään lihasjumeja palauttavassakaan liikunnassa lievän ontumisen aiheuttamasta liikevirheestä.

Silti parempi vaihtoehto on laittaa koira muutaman päivän lepoon ja aloittaa uudestaan, hieman kevyemmällä rasituksella. DOMS on aina kehnon tai alentuneen lihakunnon oireilua ja häviää kunnon noustessa – siksi siitä kärsivät lähinnä nuoret koirat.

Tutkimukset ovat myöskin ristiriitaisia senkin suhteen, että onko tulehduskipulääkkeistä ylipäätään mitään hyötyä DOMS:n poistamisessa tai edes oireilun estämisessä.

Jos moraaliset ja eettiset perustelut eivät joitain treenareita hidasta, niin ehkä perustelut koiran lihaskunnon ja -voiman kautta toimivat paremmin.

NSAID-lääkkeet siis estivät COX-entsyymin toiminnan, joka metaboloisi arakidonihaposta prostaglandiineja. Paitsi, että prostaglandiinit ovat tulehdusvälittäjäaineita, niin niillä on toinenkin rooli. Ne osallistuvat proteiinitasapainon säätelyyn (Rodemann ym. 1982⁴). Prostaglandiini E₂ osallistuu proteiinien pilkkomiseen eli proteolyysiin ja F_2α taasen lisää proteiinisynteesiä.

Tulehduskipulääkkeet estävät, ylipäätään prostaglandiinien muodostumista, samalla myös F_2α vapautumista lihaksista ja prostaglandiinien proteiinisynteesiä aiheuttavan vaikutuksen (Palmer 1987⁵). Tulehduskipulääkkeet estävät myös insuliinin aiheuttamaa proteiinisynteesiä lihaksissa.

Kun rotille annettin kahden viikon ajan ibuprofeiinia, niin se esti rasitetun lihaksen kasvua noin 50 % (Soltown ym. 2006⁶). Eikä helpolla pääse aerobisemmatkaan harrastukset. 14 kestävyysurheilijalle annettiin 100 mg indometasiinia neljän päivän ajan ja mitattiin 36 km juoksun harjoitusvaste.

Selvisi, että indometasiini esti normaalia rasituksesta seuraavaa satelliittisolujen määrän nousua (Mackey 2007⁷). Satelliittisoluilla on tärkeä rooli lihaskasvussa ja siten myös mahdollisesti lihasvammojen paranemisessa.

Haittavaikutukset

Jokaisella lääkkeellä on haittavaikutuksia, varsinkin pitkäaikaisessa käytössä. Yleisimpiä ovat ruuansulatuskanavan oireet. Eri lääkkeet ovat kuitenkin eri tavalla siedettyjä ja yksilökin vaikuttaa hyvin paljon. Siksi NSAID-lääke kannattaa aina vaihtaa toiseen heti ensimmäisten oireiden ilmaantuessa. Kroonikkojen omistajien on syytä konsultoida eläinlääkäriään.

Paikallishoidoissa saattaa tulla ihoärsytystä. Ihmisillä on myös raportoitu lievää pahoinvointia ja närästystä.

Koirille koirien lääkkeet

Vaikka joitain lääkkeitä voidaankin käyttää yli lajirajojen, niin tulehduskipulääkkeet eivät täysin moiseen ryhmään kuulu. Koirille on omat tulehduskipulääkkeensä (karprofeeni, meloksikaami, robenakoksibi, firokoksibi ja mavakoksibi), jotka ovat kaikki reseptilääkkeitä. Akuutisti koiralle voidaan antaa ihmisten tulehduskipulääkkeitä seuraavasti:

• asetyylisalisyylihappo (esim. Aspirin, Disperin) 10 mg/kg 12. tunnin välein
• ketoprofeeni (esim. Ketorin, Orudis) 1 mg/kg 24. tunnin välein
• parasetamoli (esim. Panadol) 30 mg/kg 6. tunnin välein – ei ole tulehduskipulääke
• naprokseeni 2 mg/kg 24. tunnin välein – reseptilääke

Jossain lähteissä annetaan fenyylibutatsonillekin annostus koiria varten. Sitä ei ole enää vuosiin myyty, edes ihmisille, sen vakavien haittavaikutusten takia. Jos sitä vielä lääkekaapista löytyy, niin pakkaukset on hävitettävä asianmukaisesti – eli viemällä apteekkiin.

Ibuprofeenia (Ibumax, Burana) ei suositella koirille pienissäkään määrissä, koska se saattaa aiheuttaa vakaviakin sisäisiä verenvuotoja ruuansulatusjärjestelmässä. Toki on huomattava, että tuo on riski pidempiaikaisessa käytössä, ei akuutissa kivunlievityksessä, kun muutakaan ei ole saatavilla. Kunhan huomioi oikean annoksen koiralle.

1. Brunner M et al. Favourable dermal penetration of diclofenac after administration to the skin using a novel spray gel formulation. Br J Clin Pharmacol 2005;65(5):573-577[↩]
2. Hosie GAC. The topical NSAID, felbinac, versus oral ibuprofen: comparison of efficacy in the treatment of acute lower back injury. Br J Clin Res 1993;4:5-17[↩]
3. Whitefield M. et al. Comparative efficacy of a proprietary topical ibuprofen gel and oral ibuprofen in acute soft tissue injuries: a randomized, double-blind study. J Clin Pharm Ther 2002;27:409-417[↩]
4. Rodemann HP. Goldberg AL. Arachidonic acid, prostaglandin E₂ and F_2α influence rates of protein turnover in skeletal and cardiac muscle. J Biol Chem 1982;257:615-618[↩]
5. Palmer RM. Wahle KWJ. Protein synthesis and degradation in isolated muscle. Effect of omega-3 and omega-6 fatty acids. Biochem J 1987;242:615-618[↩]
6. Soltown QA et al. Ibuprofen inhibits skeletal muscle hypertrophy in rats. Med Sci Sports Exerc 2006;38:840-846[↩]
7. Mackey AL et al. The influence on anti-inflammatory medication on exercise-induced myogenic precurspr cell response in humans. J Appl Physiol 2007;103:425-431[↩]