Ihmisille on opetettu, että pienikin kuivuminen vaikuttaa suoritukseen ja aiheuttaa lihasjumeja sekä kramppeja. Harrastavan koiran lievä nestehukka, tai juomattomuus, on noussut niin vahvaan valokeilaan, eiiä se on alkanut murehdituttamaan treenareita eniten. Liikkuvien koirien valistuksessa ollaan päästy niin pitkälle, että ollaan opittu määrättyjä perusasioita, kuten että parin prosentin nestehukka vaikuttaa suorituskykyyn tai että korkea proteiini hukkaa vettä ja kuivattaa koiran. Stressiripulia pelätään myös. Kaikki nuo pitävät paikkaansa, mutta niissä on myös koukkunsa.
Liian suuren määrän proteiinien syöttäminen altistaa kuivumiselle. Siihen on muutama varsinainen syy. Käyttämätön määrä aminohappoja poistetaan munuaisten kautta virtsaan ja kun virtsaaminen lisääntyy, niin myös menetetään nestettä. Aminojen käyttö aineenvaihdunnassa lisää mm. urean ja ammoniakin syntymistä ja ne on poistettava ja taas menetetään nestettä virtsassa. Aminohappojen käsittely ylipäätään kuluttaa energiaa, nostaa ruumiinlämpöä ja hukkaa nestettä, ja taas ollaan kuivumassa.
Se koukku on se, että nuo ovat kaikki kuivamuonien ongelmia. Lihasta saadaan huomattavan paljon proteiineja, mutta samalla myös vielä enemmän vettä. Tuskin kukaan turvottaa neljää desiä kuivamuonaa kuuteen desiin vettä. Lisäksi oleellista on proteiinien laatu; kuinka hyvin niiden aminohapot vastaavat elimistön tarvetta. Kuivamuonat, joka ne hypersuperaktiiviruuat, tarjoavat yllinkyllin proteiineja grammatasolla laskettuna, mutta niiden aminohappoprofiili ei vastaa koiran tarvetta. Melkoinen osa saadusta on tarpeetonta ja se kuormittaa elimistöä, koska tarpeettomia aminohappoja ei varastoida – ne poistetaan. Ja tuo kaikki vaatii vain enemmän ja enemmän energiaa ja nestettä. Proteiinien kuivumista altistavaa vaikutusta ei tarvitse miettiä sekuntiakaan kun puhutaan hyvälaatuisesta lihasta saatavista valkuaisaineista. Kuivamuonilla kylläkin.
Se mikä kuitenkin kuivamuonissa eniten kuivattaa, on ison määrän hiilihydraattien käyttö, jota ei voida välttää puhtaalla kuivamuonaruokinnalla.
Stressiripuli liittyy olennaisena osana sopimatona ravintoa ja on huomattavan yleistä nimenomaan kuivamuonalla ruokituilla koirilla. Syyt löytyvät liian suuresta määrästä hiilihydraatteja, riittämättömästä proteiinien ja rasvojen laadusta (aika ajoin myös liian vähäisestä määrästä) sekä kuivamuonien hitaasta sulamisesta. Kun ruokinta pohjaa lihaan, niin stressiripuli harvinaistuu.
Jos koira kuivuu pari prosenttia, niin sen suorituskyky takuulla heikkenee, palautuminen vaikeutuu ja käsissä on äkkiä liuta ylirasitukseen liittyviä ongelmia. Mutta se mikä on oivallettava, on että kaksi prosenttia on paljon. Päin vastoin kuin annetaan ymmärtää, niin sitä ei saada aikaiseksi helpolla ilman hoito- ja ruokintavirhettä. 25 kg koiralla puhutaan puolesta kilosta ja se kaikki on häivyttävä nesteenä, eli ei pelkästään suolen tyhjenemisestä ennen suoritusta. Toki moinen nestehukka saadaan aikaiseksi, mutta ei koskaan sellaisten omistajien toimesta, jotka murehtivat koiransa nesteytystä, syömistä ja lisäravinteita.
Toki lisäravinteina annettavien elektrolyytien kanssakin kannattaa pitää tolkku mukana. Vaikka niillä voidaankin osaltaan estää kuivumista, niin saadaan niillä vahinkoakin aikaiseksi. Elektrolyytit ovat suoloja ja suolot lisäävät janontunnetta. Jos niitä annetaan liikaa, niin juodaan liikaa, jolloin virtsataan enemmän ja samalla hukataan nestettä. Elimistö haluaa päästä eroon liiasta määrästä suoloja ja se tehdään taas kerran munuaisten kautta.
Helteellä pari prosenttia painosta saadaan äkkiä hävitettyä. Siihen ei tarvita muuta kuin kuuma auto tai muu ympäristö ja kova läähättäminen. Mutta silloin ei enää ongelmana ole kuivuminen, vaan lämpöhalvaus.
Krooninen kuivuminen aiheutuu
- väärästä ruokinnasta,
- normaalin juomisen epänormaalista vähyydestä
- elektrolyyttien puutteesta
- ylirasituksesta
. Näillä koirilla on jatkuvasti jumeja ja lihasongelmia, kehno lihaksen joustavuus, hidas palautuminen, usein matta turkki ja matala vastustuskyky. Kehno ja laskeva suorituskyky on selviö.
Kun koira ei ole kuiva
Koiran ennakoiva nesteytys on muuttunut vakiotoimeksi harrastavien joukossa. Aivan sama mistä koiraharrastuksesta puhutaan, niin omistajat murehtivat viikkoa ennen kilpailuja enemmän koiran nesteytystä kuin elektrolyyttejä tai treenin painotusten muutosta. Aletaan nesteyttämään koiraa ja laskemaan juotuja sekä juotettuja litramääriä. Pääosin aivan turhaan sekä usein aiheutetaan myös haittaa.
Jos koira on einen kuiva, niin se on korjattava ja kun puhutaan suorituksen suhteen ei-niin-optimaalisesta nestetasapainosta, niin sen saa korjattua 12 – 24 tunnissa. Jos koira on keskiviikkona selvästi kuiva merkityksessä kuiva kuin ripulin jälkeen, niin sen kanssa ei edes saisi startata viikonloppuna. Suurimmalla osalla koira ei kuitenkaan ole kuivunut, vaan nesteytystä tehdään varmuuden vuoksi. Silloin ollaan heikentämässä tilannetta.
Pahimmillaan olen nähnyt omistajan nesteyttävän koiraa ollessaan varma, että kilpatykki on kuivunut. Aidosti kyse on ollut diettaamisesta aiheutunut rasvaprosentin väheneminen, joka on vain ns. kiristänyt koiraa. Silloin tehdään vääriä asioita vääristä syistä, eikä siitä seuraa koskaan mitään hyvää – ainakin suorituksen suhteen. Tätä tapahtuu huomattavan paljon roduissa, joissa painonsäätely on helppoa, nopeaa ja selvästi nähtävissä: vinttikoirat ja bulli-tyyppiset; staffit jne.
Kun koiraa, joka ei ole kuiva, aletaan nesteyttämään varmuuden vuoksi, tapahtuu kaksi asiaa. Ensimmäinen on omistajan pyrkimys saada nestepöhö aikaiseksi, vaikka sitä ei oivalletakaan. Koska se ei onnistu ilman isohkoa määrää suolaa sekä nopeita hiilihydraatteja malliin maltodekstriini, pasta tai valkoinen leipä, niin todellisuudessa lisätään vain koiran virtssamista. Vesi ei varastoidu, jos koira ei ole kuiva – munuaiset suojelevat koiraa omistajan virheiltä. Koska virtsaaminen lisääntyy, niin myös elektrolyyttien hukka lisääntyy. Jos omistaja on tutustunut koirien elektrolyyttien käyttöön ja samaan aikaan lisää kaliumia, niin ollaan pahemmassa kierteessä: munuaiset reagoivat kaliumin nousseeseen määrään ja päättää poistaa sen, joka onnistuu, koska samaan aikaan annetaan liikaa vettä, joka myös on poistettava. Kierre on valmis.
Greyhound juo normaalisti poikkeuksellisen vähän ja siksi osa treenareista on kopioinut salukeilta ja slougheilta legendan, että aavikkokoira ei juo – siirretään siis kissojen täysin vastaava uskomus koiriin. Itseasiassa niiden nesteensaanti on täysin sama kuin muillakin. Se, että ne juovat vähemmän, johtuu muutamasta täysin ilmiselvästä asiasta, jotka lienevät niin selviöitä, että niitä ei ajatella:
- vähäturkkinen koira ei hikoile niin helposti (kyllä, läähätys on hikoilua ja vähintään yhtä suuri nesteen hukkaaja kuin iholla hikoilu)
- stressikynnys on korkeampi ja (yleensä) äänenkäyttö vähäisempää; taas ollaan läähätyksessä ja hengitysilmassa
- niiden elimistö on luontaisesti, ja osaksi treenatusti, oppinut käsittelemään rasituksen seurauksia
- ne eivät tee pitkäkestoista rasitusta
- niillä on geneettinen vaikeus lihoa, jonka takia suurempi osa rasvasta menee energiaksi ja elimistön nestetilavuus on suurempi – kääntäen, niillä on korkea aineenvaihdunnan nopeus
Kun sama lyödään tyypilliseen agilitykoiraan, tai whippetin omistajaaan, joka ei ymmärrä koiransa elimistöä, niin ollaan juottamassa tonnikalalientä vain siksi, että koira ei tarvitse juotua vettä sen enempää kuin mitä se juo.
Käytäntö
Nesteytys on helppo tehdä. Vältetään kuivumista aiheuttavia asioita. Vähennetään kuivamuonan määrää ja lisätään lihan sekä rasvan osuutta. Ruokaan lisätään ehkä hiukan vettä. Annetaan elektrolyyttejä. Muuta ei tarvita.
Ennen kilpailuja/suoritusta ei silloin ole tarvetta tehdä mitään poikkeuksellista. Normaali juominen riittää, eikä tarvitse edes juoda paljon. Jos ei ole kuuma, eikä koira läähätä paljoakaan, niin nestetankkaus on täysin turhaa ja välillä jopa haitallista. On siis turha ostaa kissanpateita, että saisi koiran aamulla juomaan.
Koiran janontunteeseen on luotettava. Jos koiralla jano on kadoksissa, ja se kuivuu, niin käsissä on sairas koira, usein kyse on ylikunnosta ja/tai kroonistucassa ylirasituksessa, eikä sellaisella koiralla treenata eikä kilpailla.
Aamuista tai kisapaikalla juottamista on tärkempää on huolehtia elektrolyyttien saannista jo ennen kilpailupäivää, tärkeimpänä kalium. Tähän eivät suurin osa nesteytykseen tarkoitetuista elektrolyyttilisistö sovi. Jos käytetään vesilasiesimerkkiä edelleen, niin kilpailuun valmistuva koira on kuin täysinäinen vesilasi, jossa on suolot mukana. Jos sitä nesteytetään, niin laulun sanoin maljani yli läikkyy; siihen ei mahdu enempää, vaan vesi valuu yli. Ja vaikka kuinka kaadettaisiin ja valutettaisiin, niin vesilasin kokonaisnestemäärässä ja suolapitoisuudessa ei tapahdu mitään, koska lisättävähän on samanlaista kuin jo valmiiksi oleva.
Elektrolyytilisän käyttö taasen vastaisi sitä, että emme yrittäisikään kaataa lisää vettä jo täynnä olevaan lasiin, vaan siihen sekoitetaankin lisää suolaa. Vesimäärä ei muutu, mutta siitä tulee suolaisempaa. Se on se asia, jota koiralle haetaan. Puhutaan bufferin tankkaamisesta. Buffereita, niitä elektrolyyttejä, tarvitaan rasituksen tuottaman happamuuden neutralisointiin. Koska maitohappoa syntyy niin paljon, niin tarvitaan myös neutralisointiin paljon ja elektrolyyttien tankkauksella halutaan varmistaa, että jokainen solun nurkka ja varasto on pullollaan.
Jos juomalasiesimerkkiä kehitetään eteenpäin, niin jos koiralle ei anneta elektrolyyttilisää eli siihen koiraa esittävään suolavedellä täytettyyn lasiin kaadetaan puhdasta vettä, eli ”vain” nesteytetään juottamalla, niin taaskaan lasia ei saada yhtään täydemmäksi, vaan se valuu yli koko ajan, mutta tällä kertaa ajetaan suolaa pois koko ajan. Lasin sisältö alkaa korvaantumaan suolattomammalla vedellä.
Kuten aina, niin tämäkin riippuu. Jos puhutaan pitkän rasituksen koirista, niin elektrolyyttejä tarvitaan huomattavasti vähemmän. Tämä johtuu taas kerran rasituksen vaikutuksista koiraan. Aerobisessa rasituksessa ei synny suuremmin kuonaa, koska energia tuotetaan ikäänkuin puhtaammin. Voimaa ei saada aerobisessa yhtä paljon ja nopeasti, mutta sitä saadaan pidempään ja vähemmillä ongelmilla. Aina kun otetaan paljon, niin maksetaan paljon. Pitkäkestoisessa rasituksessa on pakko juottaa koiraa aika ajoin työn aikana, kun taasen lyhytkestoisessa juottaminen palvelee enemmänkin jäähdytystä suorituksen jälkeen – toki kuona-aineiden poisto vaatii nestettä, mutta nopeutta ja voimaa käyttäneillä ruumiinlämmön laskeminen on kuitenkin se akuutein ongelma.
Joka tapauksessa hiilihydraattilisien ja maltodekstriinin käyttö ennen, aikana ja jälkeen ei palvele nesteytystä, vaan aiheuttaa kuivumisriskin. Jos käytetään lisäksi huonolaatuista maltodekstriiniä, joten usein myydään koirille johonkin omituiseen energiatankkaukseen, niin riski vatsaärsytyksellä ja ripulille kasvaa, jolloin kuivumisriski nousee entisestään.
Tärkeimmät nesteytystä palvelevat tekijät ovat
- koiralle sopiva ravinto
- oikea lisäravinteiden käyttö
- normaali juominen
- oikein tehty palautus rasituksen jälkeen
Oikoteitä ei ole, eikä tarvitsekaan. Kyse on helposta ja yksinkertaisesta asiasta.
Vilkaise nämäkin:
