Koiralle annetaan D-vitamiinia siksi, että sitä on huomattavan vaikea saada ruuasta. Kuivamuonilla saadaan perustarve tyydytettyä, jos koira syö riittävän isoja annoksia, mutta raakaruokinnassa koiralle tulee auttamatta D-vitamiinin puutos ilman isoa määrää kalaa. Koira ei tee auringon valon avulla ihossaan D-vitamiinia, kuten eivät pedot yleensäkään.

D-vitamiinia annetaan, paitsi tukemaan luuston rakentumista ja kalsiumaineenvaihduntaa, koska D-vitamiini muuttuessaan metabolissa hormoniksi, osallistuu moniin muihinkin elimistön säätelyihin. Siksi se on oleellinen osa perusvastustuskykyä.

Nyrkkisääntö

Tarvittavan D-vitamiiniannoksen laskeminen on helppoa, mutta silti on olemassa nopeat nyrkkisäännöt kerran viikossa annostelulle

• jos haluat käyttää tuotetta, jossa on 25 µg/annos: koiran paino / 5 = annosten määrä
• jos haluat käyttää tuotetta, jossa on 50 µg/annos: koiran paino / 10 = annosten määrä
• jos haluat käyttää tuotetta, jossa 100 µg/annos: koiran paino / 20 = annosten määrä
• jos haluat käyttää tuotetta, jossa on 125 µg/annos: koiran paino / 25 = annosten määrä
• jos haluat käyttää tuotetta, jossa on 150 µg/annos: koiran paino / 30 = annosten määrä

Jakaja on suoraan se tyypillinen paino, jossa yksi annos kattaa viikkotarpeen, Joten laskemattakin saat hahmotettu paljonko koiralle annetaan. Määrät pyöristetään usein joko puolikkaisiin tai lähimpään täyteen pilleri/tippakokoon.

Jos haluamallasi vahvuudella viikkoann0s 

• 5, niin voit antaa myös joka arkipäivä
• 6 – 7, niin voit antaa myös joka päivä (vahvempi tuote saattaa olla edullisempi)
• alle 1, niin käytä miedompaa tuotetta

D-vitamiinin annostus

Koiran vaatima annos voidaan laskea miten haluaa, mutta useimmiten käytetään kahta eri määrää:

• Katiskassa lanseeramani 0,7 µg/kgEP joka vastaa ihmisillä 125 µg annosta
• NRC:n suositus kuivamuonien saannille, joka on n. 0,25 µg/kgEP (0,45 µg/kgME)

NRC:n suositus on vanha ja itseasiassa sekin perustuu suurelta osin ennen vuosituhannen vaihdetta olleille ihmisten saantisuosituksille ja on erittäin matala. Käytän kaikissa D-vitamiinilaskuissa tarvetta 0,7 µg/kgEP.

Raakaruokinta

Koska D-vitamiinimäärän antaminen päivittäin saattaa olla hankalaa

• sopivan vahvuuden puuttuessa, ja
• koska D-vitamiinin hinnat eivät riipu purkin koosta tai D-vitamiinin vahvuudesta, ja
• koska D-vitamiini varastoituu niin hyvin

niin usein D-vitamiini annetaan koiralle kerran viikossa. Mutta sen voi aivan yhtä hyvin antaa joka päivä, jos sen kokee helpommaksi.

Koiran muuta D-vitamiinisaantia ruuasta tai muista lisistä ei huomioida. Jos koira kuuluu siihen harvalukuisten joukkoon, jotka saavat paljon ja säännöllisesti viikkotasolla kalaa, niin siitä saatavaa D-vitamiinia voi yrittää laskeskella. Useimmiten ei kannata nähdä vaivaa, aivan samoin kuin että saaristolaiskalastajat eivät saa D-vitamiinin yliannostusta kesälläkään.

Koiran päivätarve lasketaan kaavalla

• koiran paino x 0,7 = päiväannos mikrogrammoina

Kun halutaan kerran viikossa saatava annos, niin kerrotaan päiväannos seitsemällä

• päiväannos x 7 = viikkoannos mikrogrammoina

Annettava pilleri tai tippamäärä saadaan jakamalla koiran annos D-vitamiinin vahvuudella.

• koiran annos / D-vitamiinin vahvuus = kuinka monta pilleriä/tippaa annetaan

Esimerkiksi 15 kg koiralle, kun kotona on 50 mikron D-vitamiinia, ja annetaan kerran viikossa:

15 kg x 0,7 = 10,5 µg x 7 = 73,5 µg

75,5 µg / 50 µg = 1,5 tabl (tai tippaa)

50/50-ruokinta

Useimmat antava 50/50-ruokinnassa kuin raakaruokinnassa, eli 0,7 µg/kgEP tarpeen mukaan, eikä kuivamuonan antamaa osuutta mietitä. Jos kuitenkin haluaa kuivamuonankin huomioida, niin pitäisi katsoa säkistä paljonko D-vitamiinia on lisätty per kilo, ja sitten siitä laskea koiran saama D-vitamiinimäärä. Se vähennetään ensin koiran tarpeesta, jolloin ylijäävä osuus on katettava lisäravinteella.

• säkissä on 1500 IU/KY per kilo; jaetaan määrä 40:llä, niin saadaan mikrot: 1500 / 40 = 37,5 µg/ruoka-kg
• 37,5 / 1000 = 0,0375 µg/1 g ruokaa
• 15 kg koira syö päivässä 50 g ~ 1 dl; saanti 0n 50 x 0,0375 = 1,875 ~1,9 µg/päivä
• päivätarve olisi 15 kg x 0,7 = 10,5 µg – 1,9 µg = 8,6 µg
• viikkotarve olisi 8,6 µg x 7 päivää = 60,2 ~ 60 µg

Kuten huomaa, niin ero raakaruokinnan laskuihin on mitätön.

Kuivamuonat

Pelkästään kuivamuonaa syövät eivät sinällään tarvitse D-vitamiinilisää, jos hyväksytään NRC:n matalat suosituksen. Yleistymään päin on kuitenkin tapa, jossa koiralle annetaan silti D-vitamiinia lisää, esimerkiksi 0,4 µg/kgEP.

Jos 15 kg koira syö 200 grammaa päivässä kuivamuonaa, jossa on 1500 µg/ruoka-kg lisättyä D-vitamiinia, niin se saa 50/50-ruokinnan esimerkin mukaisesti päivässä 7,5 µg D-vitamiinia. NRC:n suosituksen mukaan tarve olisi 3,4 µg, joten se täyttyy. Mutta jos haluaa 0,7 µg/kgEP annoksen, niin tarvitaan noin 3 µg päivässä eli 21 µg viikossa lisää.

Sen voi kattaa antamalla esimerkiksi 25 µg kerran viikossa tai 100 µg kerran kuukaudessa – kerran kuukaudessa antaminen on useimmille kuitenkin vaikeampi muistaa kuin kerran viikossa.

Useissa kuivamuonissa lisättyä D-vitamiinia ei ole 1500 IU/ruoka-kilo, vaan 1000. Se tarkoittaa 25 µg per ruokakilo. Silloin esimerkin 15 kg koira saisi samasta 200 gramman annoksesta noin 5 µg päivässä ja lisätarve olisi 5,5 µg päivässä tai 38,5 µg viikossa.

Annostuksen pyöristys

Useimmilla koirilla joutuu pyöristämään annostusta, koska D-vitamiinien vahvuudet eivät mene tasan koiran tarpeen kanssa. 15 kg koiran laskuesimerkin suhteen voi halutessaan puolitella D-vitamiinipillereitä, mutta aivan yhtä hyvin voi

• antaa 2 pilleriä (yliannostusvaaraa ei ole)
• antaa 1 pilleri (sekin on enemmän kuin NRC:n matala suositus, jolla kuivamuonaa syövät elävät)
• antaa 1 tai 2 pilleriä sen mukaan mitä purkista kämmeneen tipahtaa

Yleiset pyörityssäänöt pätevät kotikoirille. Joten jo annos välillä ,1 .. ,5 niin pyöristetään alaspäin täyteen pillerikokoon. Jos annos on ,5 .. ,9 niin ylöspäin seuraavaan täyteen pilleriin. Aktiivisille ja sairaille pyöristetään aina ylöspäin.

Tuotteiden erot

D-vitamiinituotteet ovat kaikki samanlaisia. Ainoa merkityksellinen asia on D-vitamiinin määrä, joka ilmoitetaan mikrogrammoina (µg, gramman miljoonasosa) useimmiten annoksessa, kuten pillerissä tai tipassa. Tyypillisiä määriä ovat 10, 12,5, 25, 50, 100 ja 125 µg.

Muut jatkeaineet, kuten öljyä, makuaineet tai ksylitoli, ovat vain markkinointia varten. Ne eivät vaikuta mitenkään D-vitamiinin hyödyntämiseen tai hyödyllisyyteen. Suurin osa makuaineista ovat mukana vain tekemässä purutableteista houkuttelevampia, koska niin moni ei halua niellä tabletteja. Öljy perustuu aina vain valmistajan omaan tuotantotekniikkaan ja sitä perustellaan tarkoituksella sumutuksella D-vitamiinin rasvaliukoisuudella. D-vitamiinin rasvaliukoisuus tarkoittaa kulkutietä suoliston läpi, ei että D-vitamiinin on syötävä rasvan mukana.

Ksylitolin määrä on merkityksetön koiralle D-vitamiinipillereissä. Koiran (useimmiten kerran viikossa annettava) annos sisältää niin vähän ksylitolia, että siitä ei aiheudu edes teoreettista myrkytysriskiä. Lisäksi annettaessa ruuan mukana itse ruoka vaikuttaa enemmän verensokeriin kuin mukana saatava ksylitoli. Sen sijaan purkki itsessään pidetään koiran ulottumattomissa, mutta sama pätee aivan kaikkiin kodin ksylitolituotteisiin. Omistajan purukumit ovat suurin riski, ei D-vitamiinit. Mutta jos haluaa välttää ksylitolia, niin voi ostaa sellaisen, jossa ei ole, koska valinnanvaraa on.

Koirille ei suuremmin ole myynnissä niille markkinoitavia D-vitamiineja. Hevosille on D-vitaminisoituja tuotteita, mutta niiden määrät ovat huomattavan matalia, eivätkä sovi juurikaan koskaan koirille (niiden sopivuus edes hevosille ei kuulu tämän artikkelin aihepiiriin…). Koska vitamiini on aina vitamiini, eikä ole olemassa mitään koirien, ihmisten tai hevosten omaa vitamiinia (eikö oikein mitään muutakaan ravintoainetta), niin ostetaan ihmistuotteita. Niissä on yleensä oletettavasti parempi laatu ja tarjonnan tuoma raaka hintakilpailu pitää hinnat edullisina ja vakioina.