Kramppi voidaan määritellä:

pitkittyneeksi, tuskalliseksi yksittäisen lihaksen tai lihasryhmän tahdottomaksi supistumiseksi.

Tästä melkoisen yleisestä liikkuvien koirien ongelmasta on julkaistu hyvin vähän materiaalia. Ihmisillä puhutaan useasti suonenvedosta.

Yleensä kramppaavat eturaajojen lihakset (olkapäästä kyynerpäähän), vartalo (selkälinja) sekä takaraajat. Harvemmin kramppaavat vatsalihakset tai raajojen alemmat lihakset sekä tassut. Greyhoundeilla tehdyt tutkimukset osoittavat, että 10 prosenttia krampeista tulee etupäähän tricepsin alueelle, 30-40 % selän lihaksiin ja jopa yli 50 prosentissa takaraajojen suuriin lihaksiin. Kramppi voi tulla yhteen lihakseen, tai lihasryhmään.

Lepäävä koira saa hyvin harvoin kramppeja. Vinttikoirilla on havaittu, että se tulee yleensä lähtökopissa – kun ahdistus, kiihtymys ja lihasjännitys ovat huipussaan – tai kilpailun aikana, noin 270 metrin jälkeen, sekä pysäytyksessä, kun ruumiinlämpö ja maitohappotasot ovat huipussaan. Mutta koira voi krampata myös kovemman kävelyttämisen jälkeen, varsinkin jos se on kiihtyvää luonnetta. Odottaminen, sekä kylmät ilmat altistavat myös krampeille. Stressi on yksi altistava tekijä.

Kramppaava lihas tai lihakset kiristyvät ja kovettuvat 30 sekunnista kolmeen tai neljään minuuttiin. Koira saattaa vinkua tai ulvoa, varsinkin kun kramppaavaa aluetta käsitellään tai venytellään. Krampin aikana, ja jonkun verran jälkeenpäin, krampannut lihas ei toimi kunnolla. Riippuen lihaksesta, koira voi ontua, kantaa tai vetää jalkaansa.

Krampin aiheuttajat

Kumpikaan, ihmis- tai eläinlääkintä, ei ole tarjonnut mitään selvää syytä äkilliseen lihaksiston kouristukseen. Siten todennäköisimmän syyn löytäminen kramppeihin vaatii eläinlääkärin tutkimuksen täydellisine virtsa- ja verikokeineen. Tämä ei kuitenkaan ole useimmiten tarkoituksenmukaista. Osaltaan hinnan ja laajojen tutkimusten takia, osaltaan, että tulosten analysointi on useimmiten arvailuja. Käytännössä kramppien syyt ovat pääteltävissä lähes aina treenin, juomisen, olosuhteiden ja ravinnon kautta.

Koirilla krampit jaetaan viiteen ryhmään perustuen koiran fysiologiseen tilaan.

Kuivuminen

Kramppi aiheutuu nesteiden ja elektrolyttien puutteesta määrätyn ajan, päiviä tai viikkoja, aikana. Diagnoosi perustuu kliinisiin merkkeihin sekä verikokeisiin (hemokonsentraatio ja/tai elektrolyyttimuutokset).

Ripuli ja/tai oksentelu on krampeille altistava, varsinkin ns. kuiville ja treenatuille koirille. Niillä on pienempi toleranssi nestehukalle jo pelkästään elimistön erittäin matalan rasvapitoisuuden takia.

Hoitona annetaan nestettä sekä elektrolyyttejä, joko suonensisäisesti tai ruuan mukana.

Käytännössä kuivumisen aiheuttamat krampit johtuvat treenarin virheistä. Koiran juomisesta ei ole huolehdittu, on ollut liian kuuma (esim autossa) ja/tai ruokintatyyli on kuivuttanut koiraa. Todellinen riski ns. vahvojen kuivamuonien kanssa. Lisäksi lähes aina löytyy jotain huomautettavaa elektrolyyttien käytössä. Yleensä niitä on annettu liian vähän, eikä koskaan ennen suoritusta, vaan aina vasta jälkeen.

Kalsiumin puute

Kun veren kalsiumpitoisuudet romahtavat mineraalien puutteen takia niiden vähäisyydestä ruokavaliossa tai ruokavalion D-vitamiinin puutteen takia. Liiallinen määrä pinaattia, esim. enemmän kuin kupillinen päivässä, voi heikentää kalsiumin imeytymistä johtuen sen sisältämästä oksaalihaposta, joka muodostuu liukenemattomaksi kalsiumsuolaksi. Diagnoosi perustuu verikokeesen ja lääkintä- tai ruokintatietoihin. Aidosti pinaatti kylläkin on teoreettinen riski.

Tehokkain tapa on eläinlääkärin antama 10% kalsiumglukonaattivalmiste suoneen, varsinkin jos se annetaan 2-4 tuntia ennen suoritusta. Se voidaan antaa myös lihakseen tai nahan alle. Se on ärsyttävää ja siksi olisi jaettava neljään 2,5 ml osaan. Pistopaikkaa olisi hierottava pari minuuttia, jotta seos imeytyisi niin nopeasti kuin mahdollista. Tätä ei käytännössä käytetä kuin harvakseltaan isossa maailmassa greyhound racingissä.

Suun kautta voidaan antaa lisänä kalsiumia ja D-vitamiinia auttamaan mineraalitasapainon korjaamisessa. Käytännössä injektointi ei ole Suomessa vaihtoehto. Suurin syypää on treenarin tekemä ruokintavirhe, joka monasti kytkeytyy virheisiin ylipäätään elektrolyyttien antamisen kanssa. Riskiryhmässä olevat (lähes) puhtaalla liharuokinnalla olevat, joiden kalsiumlisästä ei ole huolehdittu. Ohessa olisi annettava – kuten aina kramppiherkillä – myös kaliumia ja magnesiumia.

Metabolinen kramppi

Johtuu entsyymisysteemin järkkymisestä lihassoluissa, yhtenä syynä esim. asidoosi. Diagnoosi perustuu kliinisiin tutkimuksiin, taustoihin, virtsatestiin ja verikokeeseen, jossa mitataan entsyymitasojen muutoksia (kreatiinifosfaatti).

Metabolinen kramppi vastaa hyvin E-vitamiini-, seleeni-, ATP- ja sorbitoli-injektioon. Kuten edellä, niin injektiot eivät ole ratkaisu. Koska metabolinen kramppi kulkee käsi kädessä vakavampien ylirasitusoireiden kanssa, niin kramppeja ei hoideta erikseen. Hoidetaan vakavammat ongelmat, ja kramppiherkkyys hoituu siinä ohessa. Syynä on lähes aina kuivuminen sekä kroonisempi ylirasitustila. Hoitona on elektrolyyttien ja nesteytyksen lisäksi rasvaprosentin nostaminen ruuassa sekä erittäin vakava keskustelu oman itsen kanssa ja treeni- sekä kilpailuohjelman tarkistaminen.

Verenkierrollinen kramppi

Kramppi, jonka aiheuttavat lihaksiin verta kuljettavien verisuonten vahingoittuminen tai niiden kouristukset. Tämä seuraa iskuista. ruhjeista, arpeutumisista… kaikista jotka voivat heikentää hapen kuljettamista lihaksiin. Diagnoosi perustuu kliinisiin tutkimuksiin ja taustoihin.

Hoito perustuu verenkierron parantamiseen lihaksissa, esim B₃-vitamiinilla sekä hieronnalla.

On myös mahdollista käyttää kiniiniä tai kipulääkkeitä (kortisonia, asetylisalisyylihappoa) sisältäviä salvoja ja linimenttejä, mutta niillä on niin pitkät varoajat, että käyttö on mahdotonta kilpakoiralla.

Hermostollinen kramppi

Aiheutuu lihaksien toimintaa kontrolloivien hermojen vaurioitumisesta. Tämä voi olla paikallinen vamma, aiheutunut esimerkiksi injektiosta tai syvästä ruhjeesta. Vamma on voinut olla myös pienessä osassa aivoja, jolloin krampin aiheuttaa lievä epilepsia. Diagnoosi perustuu keskus- ja ääreishermoston tutkimiseen.

Tämän muodon hoito on kaikkein vaikeinta. Paikallisessa hermovauriossa, esim. ruhje, voidaan 30 kg painoluokassa käyttää lesitiiniä 1000-1200 mg ja 400 mg E-vitamiinia päivittäin 2-3 viikon ajan auttamaan vahingoittuneiden hermokuitujen parantumisessa.

Mikäli ongelma on fysiologinen tai aivoista johtuva, niin järkevää hoitoa ei pohjoismaalaisittain kilpakoiralle ole. Voidaan kokeilla tuotteita, jotka nostavat serotoniinin tasoa, koska se rauhoittaa koiraa. Lisäksi aminohappo tryptofaani annosteltuna 400-500 mg kahdesti päivässä saattaa auttaa, sillä se vaikuttaa neurotransmitterien tasapainoon aivoissa ja vähentää ahdistusta.

Muita syitä

Hiilihydraattitankkaus

Kohnke (1994) raportoi liiallisen hiilihydraatin antamisen (ns. hiilihydraattitankkaus leivällä tai muroilla) ennen greyhound-kilpailuja saattavan aiheuttaa kramppeja. Useasti kenneleissä useampi kuin vain yksi greyhound alkavat osoittaa kliinisiä merkkejä tällaisella ruokavaliolla parin viikon jälkeen. Ainoa merkki saattaa olla kiristyneet takalihakset, jotka ovat havaittavissa heti kilpailun jälkeen ja joka laukeaa parin minuutin kävelyttämisen jälkeen. Hiilihydraatin vähentäminen näyttäisi ratkaisevan ongelman. Yhtenä syy saattaa olla, ei niinkään hiilihydraatit sinällään, vaan hiilihydraattitankkauksessa ja -ruokinnassa käytettyjen ravintoaineiden erittäin matalat mineraalipitoisuudet.

Perinnöllisyys

On olemassa yksi greyhoundeilla ja whippeteillä dokumentoitu ongelma, tosin se on kohtuullisen harvinainen greyhoundeilla; whippeteillä ongelma on yleisempi. Se on perinnöllinen tila nimeltään liikuntapohjainen vakava ylilämpeneminen.

Hevosilla ja ihmisllä on eräs perinnöllinen tai synnynnäinen kramppityyppi, jonka arvellaan vaivaavan myös greyhoundejakin, olkoonkin että tätä puoltavia tutkimustuloksia ei olekaan. Se esiintyy nimenomaan nuorilla, erittäin lihaksikkailla greyhoundeilla. Sen uskotaan liittyvät lihasten kasvaneeseen glykogeenivarastoihin, joita ei saadakkaan käyttöön 250-300 metrin jälkeen ja siten aiheuttaa krampin. Joskus se liittyy myös koiran hermostuneisuuteen. Verikoe osoittaa nousseita lihasentsyymitasoja 48-72 tuntia krampin jälkeen sekä mahdollisesti laskenutta seerumin kaliumia.

Yleinen hoito

Koska kramppeja ei aiheuta vain yksi määrätty asia, ei ole olemassa jotain yhtä määrättyä tapaa hoitaa kaikkia eri kramppityyppejä. Krampin aikana perinteisimmät tavat ovat kävelyttäminen, lämpö, venyttely sekä hieronta. Ennaltaehkäisy riippuu siitä minkä eläinlääkäri tai treenari on diagnosoinut syyksi.

Yleisesti kramppiherkkä koira on pidettävä hyvässä kunnossa, mutta ei ylirasittuneena. Sen lämmittelyyn on kiinnitettävä erityisen paljon huomiota. Jopa 40 prosenttia greyhoundeista, jotka hyytyvät maalisuoralla, kärsivät krampeista. Ne eivät osoita normaaleja krampin merkkejä, kuten

• ontumista,
• kolmella jalalla juoksemista,
• juoksemista vinossa
• juoksemista selkä köyryssä

mutta aristavat jotain lihasta tutkittaessa heti pysäytyksessä. Näillä ei ole yleensä oireita enää kotona tai kennelissä.

Suorituksen jälkeen lihaksisto on täynnä maitohappoa ja muita kuona-aineita sekä ruuminlämpö kohoaa huomattavasti. Kramppi tällaisessa lihaksessa aiheuttaa melkoista kipua. Pahimmissa tapauksissa lihas kuvainnollisesti repeää aiheuttaen samankailtaisia oireita kuin metabolisessa asidoosissa.

Kramppaavaa koiraa kävelytetään rauhallisesta ja kramppia voidaan yrittää laukaista kevylle hieronnalla ja raajan venyttämisellä. Raajaa, tai lihasta, ei saa vääntää väkisin suoraksi, sillä pahassa krampissa lihas saattaa silloin revetä.

Ruokinta

Kramppiherkän koiran ruokintaan on kiinnitettävä huomiota. Lievemmissä tapauksissa riittää elektrolyyttien käyttö jatkuvasti ennen ja jälkeen kilpailujen. Lisäksi on huolehdittava, ettei koira pääse kuivumaan.

Mikäli koira kramppaa lähes säännönmukaisesti kilpailun tai kovemman treenin jälkeen tai muutoin useasti, niin ensimmäinen asia on ruokinnan muutos. Usein syynä on niinkin yksinkertainen asia, kuin koiralle sopimaton kuivamuona. Kuivamuonissa on kuitenkin eräs ongelma kramppiherkkiien suhteen. Ne sisältävät liikaa hiilihydraatteja, tärkkelystä ja kuituja. Hiilihydraattien muuttaminen energiaksi vaatii vettä ja kuivattaa koiraa. Monesti antamalla annoksesta vähintään puolet lihaa helpottaa tilannetta, sillä rasvan metabolisointi taasen tuottaa vettä. Lisäksi tärkkelyksen määrä annoksessa saadaan alemmas.

Lisäravinteina käytetään E-vitamiinia 200 KY sekä seleeniä 50 μg päivittäin. Myös magnesiumin on todettu auttavan, mutta kalium on huomattavasti tärkeämmässä roolissa. Pahoilla kramppaajilla, ja jos syyksi epäillään lihasten gykogeenivarastoja, voidaan edeltävänä iltana ennen suoritusta antaa 30 kg koiralle kaksi tablettia hitaasti vapautuvaa kaliumia, noin 600 – 1200 mg, muut kokoluokat samassa suhteessa.