Exertional rhabdomyolysis on urheilijoiden metabolinen sairaus. Siitä käytetään useampaa nimitystä, kuten ”punaisen virtsaaminen” tai metabolinen asidoosi. Se tunnetaan myös ihmisillä ja hevosilla.

Määrättyjen ulkoisten ja hoidosta johtuvien tekijöiden katsotaan altistavan greyhoundin metaboliselle asidoosille.

1. fyysisen kunnon puute suhteessa harjoituksen rasittavuuteen
2. stressiherkät greyhoundit jotka jännittävät ja kiihtyvät erittäin paljon juoksemisen takia
3. kuuma ja kostea ilmasto matkustaessa tai kennelissä
4. liiallinen harjoittelu tai kilpaileminen muutoin fyysisesti kunnossa olevalla greyhoundilla

On ilmiselvää, että metabolinen asidoosi (eli exertional rhabdomyolysis) johtuu useista eri tekijöistä, mutta johtaa aina samaan lopputulokseen: eriasteisiin lihassolujen vuotoihin ja jopa kuolemaan. On välttämätöntä ymmärtää mitkä asiat tähän sairauteen johtavat ja mitä solutasolla tapahtuu, että se voitaisiin hoitaa parhaimmalla mahdollisella tasolla ja estää uusiutumasta.

Metabolinen asidoosi voidaan jakaa kolmeen kategoriaan oireiden ja sen äkillisyyden perusteella:

Hyperakuutti

Tätä astetta tavataan huonokuntoisella greyhoundilla kilpailun tai harjoituksen jälkeen.

Suorituksen aikana lihaksistossa syntyy kolmea lajia lopputuotetta: lämpöä, energiaa ja vetyioneja (metabolihappoja). Lämpö poistetaan lihaksista verenkierrossa, energialla liikutetaan lihaksia. Normaalissa tilanteessa vetyionit neutralisoidaan lihassoluissa ja verenkierrossa olevilla puskureilla.

Kun huonokuntoinen greyhound joutuu tekemään erittäin paljon kovaa työtä, syntyy suunnaton määrä vetyioneja maitohapon muodossa. Tämä siksi, että greyhound ensisijaisesti käyttää anaerobista metabolia (energiantuontantoa jossä käytetään hyvin vähän tai ei ollenkaan happea) aina 640-730 metriin asti. Tämä greyhoundin käyttämä energianlähdet johtuu loppujen lopuksi glukoosin ja glykogeenin rikkomisesta maitohapoksi lihassoluissa. Maitohapon tuottaminen ja siihen liittyvät vetyionit ylittävät reippaasti sen neutralisoimiskyvyn, joka lihassolujen puskureilla on ja altistaa solun seinämien entsyymijärjestelmän joka lakkaa toimimasta. Tämä päästää veden solun sisälle, joka vähitellen turpoaa solun seinämän repeämispisteeseen. Lihasproteiinin solunsisältö (punaisen värinen myoglobiini) ja elektrolyytit vuotavat nyt yleiskiertoon (vereen), josta munuaiset suodattavat ja poistavat ne. Lisäksi lihassolujen turpoaminen painaa pieniä suonia jotka kuljettavat soluille verta ja happea. Tämän verenkierron estymisestä aiheutuu lihaskuitujen vaurioituminen. Turpoaminen myös romahduttaa lämmön poistamisen estämällä verenkierron, jolloin tuhoutuminen vain kiihtyy.

Greyhoundilla on selvästi erittäin tuskainen olo ja yleistä lihaskipua. Lihakset tuntuvat turvonneilta ja herkiltä. Lisäksi ne tuntuvat kuumilta johtuen akuuteista tulehduksellisista muutoksista sekä heikentyneestä lämmönpoistamisesta paikallisesti vähentyneen verenkierron takia. Greyhound ei pidä kosketuksesta, varsinkaan selästä ja takaosasta. Kun koira kävelee, sillä on taipumusta vetää takajalkojaan – nostaa niitä huonosti – jolloin kynnet raapivat maata. Makuullemeno tai ylösnousu on erittäin vaikeaa ja kivuliasta.

Virtsa värjäytyy punaiseksi siihen erottuneesta myoglobiinista. Erittäin suurissa määrissä myoglobiini muuttuu hyytelömäiseksi munuaisten virtsantuotannossa. Tämä tukkii munuaiset ja estää niiden toiminnan. Tuloksena seuraa yleensä kuolema akuutin munuaisten toimintahäiriön takia.

Hyperakuutin muodon hoito on aloitettava niin nopeasti kuin mahdollista oireiden havaitsemisesta. Ensimmäiseksi annetaan suonensisäistä nesteytystä, jolla estetään shokkia ja autetaan munuaisia huuhtomaan myoglobiinipigmenttejä pois. Nesteen pitäisi olla elektrolyyttisesti tasapainotettua, joka ei sisällä laktaattia, koska kärsineissä soluissa on suuria määriä maitohappoa.

Samanaikaisesti on ehdottoman elintärkeää neutralisoida lihaksistossa ja yleisessä verenkierrossa olevat suuret määrät maitohappoa (vetyioneja) sekä ehkäistä myoglobiinin saostuminen munuaisissa. Nämä voidaan tehdä antamalla suonensisäisesti natriumbikarbonaattiliuosta. Nesteytys toistetaan päivittäin 3-4 vuorokauden ajan.

Toiseksi greyhoundia on jäähdytettävä useita tunteja kylmillä ja kosteilla pyyhkeillä sekä jääpusseilla kärsineitä lihaksia. Ruumiinlämpöä seurataan ja kun se on pudonnut normaaliksi (alle 39°C), se lopetetaan. Tässä vaiheessa pidetään greyhound lämpimässä (20°C). Antibiootteja, esim. amoxilliini, voidaan lisätä infuusionesteeseen tai antaa lihakseen viiden päivän ajan sekundäärisiä infektioita vastaan.

Virtsa, joka normaalisti on hapanta, pitäisi saada emäksiseksi joko antamalla suun kautta natriumbikarbonaattia (100 mg/painokilo) tai kaliumsitraattia (5 mg/painokilo) 10 päivän ajan suonensisäisen nesteytyksen lopettamisesta. Tämä auttaa munuaisia poistamaan myoglobiinin jota vielä vuotaa vaurioituneista lihaskuiduista. Tulehdusta poistavaa kipulääkettä voidaan antaa viisi päivää poistamaan lihastulehdusta sekä kipua.

Mikäli lihaskato takalihaksissa on huomattava, voidaan hoitoon käyttää anabolisia steroideja.

Greyhoundia on sallittava ja jopa rohkaistava kävelemään heti kun se siihen kykenee.

Lisäksi koiralle on annettava korkeaproteiinista ruokaa kolmesti päivässä, vettä on oltava koko ajan saatavilla ja sängyn pehmeä. Kahdeksan viikon toipumisaika vaaditaan, ennen kuin greyhound voi palata minkäänlaiseen työhön. Jonkunasteista lihaskatoa ilmenee, jossain tapauksissa jopa pysyvää.

Akuutti

Tämä muoto seuraa myös kilpailuja. Riskiänostavia tekijöitä ovat koiran korkea stressiherkkyys matkustettaessa ja kennelöinnissä ennen starttia, tai kilpaileminen kuumissa ja kosteissa olosuhteissa.

Ensimmäinen altistava tekijä

Kun herkästi kiihtyvä koira haukkuu pitkään syvällä hengityksellä, niin se saattaa saada respiratorisen alkaloosin (veren pH nousee). Siinä greyhound menettää erittäin suuria määriä hiilidioksidia (CO₂) keuhkoista hengityksen mukana. Munuaiset yrittävät laskea veren pH:ta poistamalla bikarbonaattia virtsan kautta. Tämä on vahingollista greyhoundille, joka on menossa harjoittelemaan tai kilpailuihin. Bikarbonaattihan on juuri se tärkein puskuri suorituksessa syntyvää maitohappoa vastaan. Syynä ei siis ole greyhoundin kunnon puute tai että lihassolut itse olisivat joten vajavaisia – se johtuu nesteiden alentuneesta kyvystä puskuroida työstä johtuvaa maitohapon lisääntymistä. Tämän takia lihassolujen kalvot rikkoutuvat, alkavat vuotaa ja jopa tuhoutuvat.

Toinen altistava tekijä

Kun ympäristö on kuuma ja kostea, niin greyhoundilla on vaikeuksia viileentää itseään koska se ei hikoile. Se poistaa lämpöä pienissä määrin johtamalla (kosketuksella viileään pintaan tai jäähdyttävällä ilmavirralla), mutta pääosin hengityksen kautta haihduttamalla. Greyhoundit autossa, tai kuljetuskärryssä, läähättävät melkoisesti. Tämä nostaa ilman kosteutta siinä tilassa.Kun kosteus nousee, niin hengityksen kautta läähätyksellä tapahtuva jäähdytys heikkenee merkittävästi. Tällaisissa tapauksissa hengityksen tiheys (hengityskertoja per minuutti) kasvaa. Tähän saattaa liittyä lisääntynyt syljeneritys, kuolaaminen (200:sta 300:aan ml sylkeä). Silloin kilpailtaessa greyhoundilla on kohonnut ruumiinlämpö (40°C) ja alentuneet bikarbonaattivarastot – johtuen edellä selitetystä.

Greyhound on tuskaisen oloinen kilpailun jälkeen ja sillä on akuuttia kipua painettaessa longissimusta, quadricepsiä ja biceps femorista (päälihakset selässä satulan alueella) sekä myoglobiinia voidaan havaita virtsassa ainoastaan kerran tai kaksi juoksun jälkeen, sen jälkeen värjäytymistä ei havaita mutta se voi antaa virtsatestissä positiivisen tuloksen.

Hoito on sama kuin hyperakuutissa muodossa. Hoitamattomana kuolleisuus on 25 %, mutta palautuminen on 100 % mikäli aloitetaan 12 tunnin sisällä ja palautumiselle annetaan kahdeksan viikkoa.

Helposti kiihtyvälle koiralle voidaan antaa 100 mg/painokilo ruokasoodaa (natriumbikarbonaattia) ja 400 mg/painokiloon glukoosia sekoitettuna 150 ml veteen ja 50 ml maitoon.

Autoissa ja kuljetuskärryissä lämpö nousee nopeasti, ja tämä on yksi siitä johtuva riski. Mutta myös ulkona oleva streessaava koira voi altistua, varsinkin tuulettomalla, helteisellä ja kostealla säällä. Koiran kastelu jäähdyttää sitä. On kuitenkin muistettava, ettei kasteltua koiraa saa laittaa takaisin autoon, koska turkista haihtuva vesi nostaa ilman kosteutta entisestään.

Subakuutti

Tämä muoto ei ole koskaan hengenvaarallinen, eikä myoglobiinia useimmiten havaita. Se on tavallisin liian useasti kilpailevilla tai paljon treenaaville koirille.

Yksi mahdollinen selitys on kalium-ioni, joita on suuria määriä solujen sisällä ja pienempinä määrinä solun ulkopuolisessa nesteessä. Koirilla on dokumentoitu, että kun lihassolu supistuu, niin solusta virtaa ulos kalium-ioneja. Nämä toimivat verisuonistossa avaamalla niitä verenkierron lisäämiseksi. Tämä auttaa poistamaan herjoituksesta syntynyttä lämpöä, huuhtomaan pois kuona-aineita (mukaanlukien vety-ioneja) sekä lisää hapen, glukoosin ja bikarbonaatin saantia soluihin. Jos kaliumtaso solun sisällä tipahtaa, niin kalium-ioneja ei virtaa solun supistuessa tarpeeksi stimuloidakseen verenkiertoa. Tosiasiassa kaikki solumuutokset exertional rhabdomyolysissä on tuotettu kokeellisesti alentamalla solusisäistä kaliumtasoa. On olemassa myös tieteellistä näyttöä, että lisääntynyt kalium- ja vety-ionien määrä poistetaan virtsassa rajun lihasponnistuksen jälkeen. Tätä prosessia pahentavat hydrokortisonin ja aldosteronen (adrenaalirauhasen hormooneja) nousseet tasot, joita greyhound tuottaa stressaavassa treeni-kilpailutilanteessa. On selvästi dokumentoitua, että kortisoli edistää natriumin retentiota (pysymistä) ja kaliumin poistumista virtsassa.

Siksi näyttäisi siltä, että osa greyhoundeista ollessaan stressaavassa kilpailuohjelmassa, esimerkiksi kaksi kilpailua tai trialia viikossa, kärsivät suhteellisesta kaliumin puutteesta. Tämä on suhteellista siinä mielessä, että vaikka vajausta ei ole riittävästi aiheuttamaan merkittäviä muutoksia vereen tai solunulkoisiin nesteisiin, se on riittävä ollakseen stimuloimatta verenkiertoa lihassupistuksessa. Lopputuloksena suorituksen aiheuttama lämpö ei poistu sekä verenkierto lihassoluihin vähenee. Tämä johtaa subakuuttiseen (keskiakuuttiseen) muotoon.

Treenari saattaa huomata, että greyhound ei juokse kunnolla ja näyttäisi jäykistyvän 200-300 metrin jälkeen. Se näyttää olevan muualta kunnossa, paitsi satulan alueelta paineltaessa. Lihasarkuus on painelussa selvä, mutta kehittyäkseen saattaa viedä 24-72 tuntia. Tutkimusten mukaan myositiksen tulehdusmuutokset paikallisissa lihassolujen solukalvoissa ei saavuta huippuaan 24-48 tunnissa kilpailun jälkeen. Virtsassa näkyy harvemmin punaista (myoglobiinia), mutta virtsatesti antaa säännöllisesti verestä positiivisen tuloksen (hemoglobiinia ja myoglobiinia). Poikkeavia määriä proteiinia saattaa myös löytyä osoittaen valkuaisen menetystä munuaisten kautta. pH-arvo on useimmiten emäksinen, välillä 7,0-8,0.

Hoidon välitön tarkoitus on pienentää myöglobiinin saostumisen aiheuttamia munuaisvaurioita. Siksi virtsa pidetään emäksisenä kaliumsitraatilla tai kaliumasetaatilla antamalla 500 mg kahdesti päivässä 10-14 vuorokauden ajan. Luonnollisesti hyvä yleinen hoito lämpimässä, pehmeä makuupaikka, normaali kilparuokinta kuuluu asiaan. Treeniksi kahden viikon ajan pelkkää kävelyä. Lämpöhoito auttaa vähentämään lihasarkuutta. Siihen voidaan käyttää infrapunalamppua, hiustenkuivaajaa tai kuumia kääreitä. Tulehduskipulääkkeitä voidaan käyttää muutaman päivän ajan vähentämään tulehdusta ja lieventämään kipua. Hoidon avulla palautuminen vie 4-7 päivää.

Tämänkaltaisen exertional rhabdomyolysiksen välttäminen perustuu teoriaan jossa suhteellinen kaliuminpuute on varsinainen ongelma. Treeni- ja kilpailuohjelman aiheuttamaa ylistressaantumista pitäisi myös välttää. Jotkut greyhoundit, vaikka olisivatkin fyysisesti kunnossa, stressaantuessaan liian kovasta tahdista (esim. 2-3 trialia tai kilpailua viikossa) tuottavat happamampaa virtsaa kuin normaalisti (pH 5.0-5,8). Normaalisti greyhoundin virtsan pH on 6,0-6,8 testattuna aamuvirtsasta. Pidentynyt hapan tila (3-6 viikkoa) aiheuttaa suhteellista kaliumin puutetta. Kriittinen tila on saavutettu (voidaan havaita virtsan pH testillä), kun virtsan pH muuttuu lyhyen ajan sisällä happamasta, 5,0-5,8, emäksiseksi, 7,3-8,3, ilman että harjoituksen määrässä tai ruokinnassa olisi tehty muutoksia. Tämä kertoo metabolisesta alkaloosista (noussut veren pH) joka liitetään suhteelliseen kaliumin puutteeseen. Jos greyhound juoksee kilpailuissa tai trialeissa tässä tilassa, se saattaa johtaa subakuuttiin rhabdomyolyysiin.

Virtsatesti on se tapa, jolla seurataan ja estetään tilan syntymistä greyhoundilla, jolla on tämän tyyppistä kilpailustressiä tai jolla on ollut sairauden kanssa aikaisemminkin ongelmia. Virtsanäyte on otettava aikaisintaan 8 tuntia ruokinnasta, kaksi päivää tai myöhemmin kovasta juoksemisesta eikä greyhound ole saanut olla millään lääkityksellä 24 tuntiin. Mikäli yo. mukaisesti virtsa on muuttunut happamasta emäksiseksi, suun kautta annetaan kaliumkloridia (KCl) 0,75-1 grammaa päivittäin

Lisäksi on suositeltavaa, että treenari vähentää juoksutahtia sille tasolle, jossa virtsan pH pysyy 6,0-6,5. Jotkut lisäävät kaliumsitraattia tai kaliumasetaattia heti kun virtsan pH:n havaitaan menevän alle 6,0 ja säätävät treeniä. Monet australialaiset treenarit ovat tietoisia tästä ongelmasta ja seuraavat viikkotasolla greyhoundiensa virtsan pH:ta.

Treenareiden on ymmärrettävä, että exertional rhabdomyolysis – tai metabolinen asidoosi – on ennemmän huollosta johtuva, eli ihmisen vastuulla, kuin lihaksiston heikkous tai puutos.