Maitohappobakteereja käytetään probiootteina tukemassa terveyttä useista eri syistä, mutta ripulin hoito tai antibioottiripulin estäminen paksusuolen bakteerikantaa tukien lienevät yleisimmät syyt. Maitohappobakteereja tutkitaan huomattavan paljon ja niille on löydetty määrättyjä eräällä tavalla tarkkarajaisia etuja nimenomaan ripulin hoidossa, mutta myös hengitystietulehduksissa sekä yleisen vastustuskyvyn vahvistamisessa. Tuo antaisi ehkä yhden työkalun lisää taisteltaessa kennelyskää vastaan. Maitohappobakteereissa on kuitenkin pari ongelmaa, ainakin kuluttajien kannalta.

Maitohappobakteerit ovat iso ryhmä. Niitä on tuhansia erilaisia ja niiden vaikutus voi olla tai voi olla olematta erilainen, tilanteesta riippuen. Joten se, että jossain tuotteessa on maitohappobakteereja ei vielä kerro mitään siitä, että sopivatko ne juuri haluttuun tarkoitukseen. Suurin osa itsehoitotuotteista näyttäisivät perustuvan nimenomaan kantoihin, joiden on löydetty toimivan antibioottiripulia vastaan. Silti niihin kytketään lähes säännönmukaisesti kaikki terveysväitteet, jotka liittyvät yleisesti probiootteihin tai johonkin määrättyyn maitohappobakteeriin. Tilanne on hieman sama kuin että myytäisiin vitamiinia määrittelemättä sen tarkemmin muualla kuin tuoteselosteessa pienellä präntillä mistä vitamiinista on kyse. Pakattaisiin C-vitamiinia ja myytäisiin sitä D-vitamiinin vaikutuksilla, koska molemmat ovat vitamiineja. Oikeammin ongelma on vielä laajempi. Maitohappobakteerit ovat laaja, mutta silti tarkkaan rajattu ryhmä määrätyn tyyppisiä bakteereja. Probiootit ovat mikä tahansa suolistosta löytyvä elimistölle hyödyllinen bakteeri tai muu mikro-organismi. Joten mainosväittämäesimerkkiä käyttäen maitohappobakteerien myyminen probioottien eduilla olisi samaa, että C-vitamiinia myytäisiin ylipäätään suojaravintoaineiden vaikutuksilla, joihin kuuluisi myös sinkki.

Toki on myönnettävä, että ei tilanne ole aivan noin karsea. EU ja kansallinen taso valvoo väitteitä karsien pahimpia ylilyöntejä, ja suurin osa tutkituista probiooteista on myös maitohappobakteereja – elleivät peräti kaikki. Ongelma tulee ensisijaisesti kuitenkin mielikuvapuolella, kun käytetään ns. suuria linjoja myymään kohdennettua vaikutusta. Lisäksi terveys- ja luonnontuotekauppa, joka perinteisesti on luottanut myynnissään mielikuviin ja mielikuvituksellisiin väitteisiin, joissa tutkitut faktat ovat vain turhanpäiväinen hidaste, myy aivan mitä tahansa probioottien ja maitohappobakteerien varjolla.

Tilanne alkaa olla mielenkiintoinen. Järkevää luetteloa tutkituista maitohappobakteereista ja mihin juuri sen kannan on havaittu vaikuttavan, ei hevillä löydy. Ostajan pitäisi siis olla itse hyvinkin valveutunut, että ei haaskaisi rahojaan. Ripulien hoidossakin kannattaa muistaa, että maitohappobakteerit vaikuttavat usein vain joka viidennellä, mutta toki tuokin riippuu tutkimusastelmasta – selvitetäänkö aikuisten turistiripulia, kahitysmaiden lasten ripulia vai kroonisesti sairaiden antibioottiripulia. Jokainen noista on eri asia, mutta silti ne usein niputetaan samaan.

Mutta ei takerruta tällä kertaa eri maitohappokantojen vaikutuksiin. Ei takerruta toiseenkaan mielenkiintoiseen asiaan eli ovatko ihmistutkimuksiin perustuvat maitohappoannostelut ylipäätään optimeja koirille; onko koirien suolistobakteerien sukujako sama tai edes lähellä ihmistä. Probiooteillahan yritetään tukea luontaista bakteerikantaa, ja jos annetut bakteerit eivät olekaan suoliston omaa bakteerikantaa tukevia, niin saadaanko ylipäätään hyötyä, vaan mietitään asiaa yksinkertaisimmalta ja tärkeimmältä suunnalta. Kun koiralle annetaan maitohappobakteereja, niin selviävätkö ne hengissä ruuansulatuskanavan loppupäähän asti, jossa niitä tarvitaan eli paksusuoleen.

Raakaruokinnan ruokamyrkytysriskin vähäisyyttä koirille perustellaan usein kahdella tekijällä. Ensimmäinen on se, että koiran vatsahappojen alhainen pH tappaa tehokkaasti bakteereja. Toinen on se, että lyhyessä suolistossa bakteerit eivät kykene lisääntymään niin suuriin määrin, että sairastuttaisivat koiran. Tämä pätee mm. salmonellan kohdalla. Silti oletetaan, että maitohappobakteerit, jotka kaikesta huolimatta ovat ”vain” bakteereja, kuitenkin selviäisivät reitistä, joka on vaarallinen ja tappava salmonellabakteereille.

Eivät ne selviäkään. On muistettava, että elimistöllä on kolme tärkeää puolustuslinjaa haitallisia mikro-organismeja vastaan, jotka ovat panssareita ulkomaailmaa vastaan: iho, keuhkot ja suolisto. Vaikka probiootit ja maitohappobakteerit ovatkin terveellisiä, niin ne ovat terveellisiä vain ja ainoastaan suolistossa. Kun suolistobakteerit pääsevät muualle, niin ollaan pahoissa ongelmissa. Koirien kroonisten nielutulehdusten tartuntareitti löytyy usemmiten anaaleista, emätintulehduksen eli vaginiitiksen sekä kohtutulehduksen yleisin syypää löytyy suolistobakteereista ja koiran tapa hoitaa henkilökohtaista hygieniaansa vaikuttaa myös suun ja hampaiden terveyteen – jossain määrin ainakin. Ehkä eniten ripulin hoitoon käytetty maitohappobakteeri Enterococcus faecium on valloilleen päässeenä naisten virtsatietulehdusten aiheuttaja. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vaikka probiootit terveellisiä ovatkin, niin elimistö suhtautuu niihin kuten taudinaiheuttajiin ja pyrkii tappamaan heti tavattaessa – ruuansulatuksen alkupää tekee siten niiden elinoloista eräällä tavalla maanpäällisen helvetin.

Tämä on yksi syy siihen miksi mm. maitohappolisätyt jugurtit ja piimät ovat itse asiassa aika turhia.

Bakteerit on siis saatava kuljetettua jollain tavalla kohteeseensa, jossa niihin suhtaudutaan ystävällisesti ja jossa ne toimivat kuten kuuluukin. Ne on pakattava eli kapseloitava siten, että bakteerit vapautuvat vahingoittumina vasta suoliston loppupäässä. Teollisuus tutkii kiihkeästi mahdollisimman helppoja ja kustannustehokkaita tapoja kapseloida maitohappobakteereja ja useita erilaisia tapoja on löydetty. Isommat enterokapselit ovat toimiva ratkaisu, kun maitohappobakteereja otetaan lääkkeenomaisesti, mutta ruokatuotantoon sekä muuhun lisäravinnekäyttöön tarvitaan helpommin prosessoitava tapa. Bakteerit on mikrokapseloitu, jolloin tuote näyttää jauheelta, vaikka se todellisuudessa onkin kasa kapseleita.

Ihmisillä maitohappobakteerit eivät sellaisenaan säily hengissä (Rao ym. 1989¹, Sun ja Griffits 2000². Koirilta en vastaavia tutkimuksia löytänyt, mutta silmiinpistävää on, että käytännössä kaikki probiootti- ja maitohappotutkimukset on tehty aina kapseloiduilla kannoilla, ei koskaan ”vapaana ja villinä”. Rotilta löytyy jonkun verran kapselointitutkimuksia, joita on tehty tuotantoa varten ja niissä on paikka paikoin verrattu vapaana saatuihin maitohappobakteereihin, jolloin kapselointi on ollut ainoa tapa saada maitohappobakteerit elävinä suolistoon (Min ym. 2011³). Syy näihin valmistajien tutkimuksiin löytyy YK:n alaisten FAO/WHO:n vaatimuksissa^4,5, joissa tarjoiltu maitohappobakteeri on saatava hengissä ja toimivana vatsalaukun ohi – taas kerran, elävä bakteeri on tukalissa oloissa ruuansulatuksessa.

Sivuhuomautuksena, että tämä kaikki kaataa myös omalta osaltaan BARF:n ja Billinghurstin iloisen bakteeriteorian ruuasta saatavista hyödyllisistä bakteereistä.

Mutta ei tehdä asiasta liian helppoa. EU kielsi sikateollisuudelta antibioottien käytön rutiinisti estämässä pikkuporsaiden ripulia ja osaltaan sitä kautta tehostamassa kasvua. Sikaloiden oli siis yritettävä löytää jokin toinen tapa estää ripuleita ja sellainen oli tietysti probiootit. Kun possuille annetiin mikrokapseloitua tai kapseloimatonta Enterococcus faecium bakteeria, niin kummallakin saatiin painoa nousemaan enemmän suhteessa kontrolliruokaan, mutta mikrokapseloitu vähensi ripulitapauksia tehokkaammin kuin kapseloimaton bakteerikanta (Vrotniakienė ja Jatkauskas 2013⁶). Joten tässä tapauksessa etua saatiin myös ”suojaamattomalla” bakteerikannalla, mutta E. colia ja ripulia vastaan probiootit oli kuitenkin annettava kapseloituna.

Voidaan siis sanoa, että tällä hetkellä kannattaa unohtaa probioottimainokset, joissa bakteerit on lisätty ruokaan tai ravintolisään kapseloimattomana tai niitä oletetaan saatavan raaka-aineiden kuten vaikkapa ruokaan lisätyn hapankaalin kautta. On oletettavaa, että hapatetuista tuotteista saatavilla mm. bifido-bakteereilla – tai hapatetulla tuotteella ylipäätään – on määrättyjä terveysvaikutuksia, mutta niitä ei kannata perustaa siihen tutkimustietoon, joka on saatu selvästi määrätyillä bakteerikannoilla annosteltuna kapseloituna. Samaten kun ylipäätään ostaa maitohappobakteereja, niin on syytä varmistua, että ne ovat kapseloidussa muodossa.

Asia tietysti muuttuu, jos tutkimusnäyttöä löytyy. Aika näyttää.

1. Rao, A. V., Shiwnarain, N., and Maharaj, I., ”Survival of Microencapsulated Bifidobacterium-Pseudolongum in Simulated Gastric and Intestinal Juices,” Canadian Institute of Food Science and Technology Journal-Journal de l Institut Canadien de Science et Technologie Alimentaires, Vol. 22, No. 4, 1989, pp. 345-349.[↩]
2. Sun, W. R. and Griffiths, M. W., ”Survival of bifidobacteria in yogurt and simulated gastric juice following immobilization in gellan-xanthan beads,” International Journal of Food Microbiology, Vol. 61, No. 1, 2000, pp. 17-25.[↩]
3. Min Kyeong Cha, Myung Jun Chung, Jin Eung Kim, Kang Oh Lee, Nam Joo Ha: Comparison of Dual Coated (Duolac™) and Uncoated Lactic Acid Bacteria from Potential Probiotics. Biotechnology & Biotechnological Equipment Volume 25, Issue 3, 2011 pages 2489-2493[↩]
4. Probiotics in food. Health and nutritional properties and guidelines for evalution. ISSN: 0254-4725[↩]
5. Guidelines for the Evaluation of Probiotics in Food 2002[↩]
6. Vilma Vrotniakienė, Jonas Jatkauskas. EFFECTS OF PROBIOTICS DIETARY SUPPLEMENTATION ON DIARRHEA INCIDENCE, FECAL SHEDDING OF ESCHERICHIA COLI AND GROWTH PERFORMANCE IN POST-WEANED PIGLETS . VETERINARIJA IR ZOOTECHNIKA (Vet Med Zoot). T. 63 (85). 2013[↩]