Koira on lihansyöjä, jonka pitäisi suden sukulaisena syödä laiduntavia eläimiä. Silti koiratkin laiduntavat ja juolavehnä on haluttua. Meillä kevään korvilla hevoset loukkaantuivat verisesti, kun russeli popsi ensimmäisen nousseen vihreän heinän niiden turvan edestä.

Koirien ruohon ja heinän syömistä perustellaan useimmiten joko ruokinnan puutoksena tai oireena sairaudesta. Selitys riippuu aina selittäjästä, eikä sinällään koskaan liity mitenkään koiriin. Onpahan vain omistajan mielipide.

Kuten aina koirien omituisissa tavoissa, niin todellinen selitys on masentavan yksinkertainen. Ihmiset eivät kuitenkaan pidä yksinkertaisista asioita, varsinkaan jos selitys kasvattaa epävarmuutta ja siksi rakennetaan mitä villeimpia ja monimutkaisempia selitysmalleja.

Siitä huolimatta syytä koiran laiduntamiseen ei tiedetä. Useimmat koirat nimittäin syövät tuoretta heinää ilman mitään selvää syytä. Kyseessä on siis samaa pohjaa kuin ulosteiden syömisessä – ei kukaan tiedä miksi kakka maistuu koiralle.

Ruohon syöminen on tyylipuhdas esimerkki asiasta, jossa pohditaan aidosti melkoisen jonninjoutavaa ja tuntematonta asiaa aivan liikaa. Ja sitten kun pohditaan liikaa, niin päästään tilanteeseen, jossa toisaalla todetaan, että koiralle ei saa antaa vehnää, koska sudet eivät laidunna vehnähalmeessa, mutta toisaalta taasen koiralle pitäisi antaa ruohoa tai jopa vehnänorasta, koska villit sudetkin laiduntavat heinäpellossa.

Kyllä, tuo oli suora lainaus eräästä keskustelusta yhden ja saman ihmisen väittäminä.

Koira tietää

Huuhaamaailma rakastaa oletusta eläimen tietämisestä ja ymmärtämisestä. Villeillä eläimillä on jokin mystinen tietous siitä mitä ne ehdottomasti tarvitsevat ja mikä on terveellistä niille.

Me ihmiset sen sijaan olemme vieraantuneet luonnosta, joten emme tiedä intuitiivisesti mikä on kanttarellin (sic!) ja kärpässienen ero. Sen sijaan tiedämme kylläkin hyvin tarkkaan miksi eläimet tekevät milloin mitäkin.

Joku voisi jopa sanoa, että tuossa on pienen pieni ristiriita – joka on tietysti itsestäänselvyys uskomusmaailmassa.

Elimistössä on todella harvoja mekanismeja, jotka käynnistävät tarpeen. Nälkä itsessään on sellainen, samaten jano. Ne mekanismit, jotka saavat aikaiseksi tarpeen, ovat pääsääntöisesti nestetasapainoon liittyviä ja niitä ohjaa munuaiset elektrolyyttitasojen kautta. Suolan haluaminen on sellainen, kun natriumista tulee vajetta.

Kaipuu suolaan on kuitenkin hyvinkin rajoittunut eläinmaailmassa ja keskittyy ihollaan hikoileviin. Tunnetuimmat lienevät ihminen ja hevonen, mutta maantiesuolaa nuoleskelevat hirvet ja peuratkin ovat turhan tuttuja useille. Koiralla ei ole koskaan tarvetta ryöstää suolaa, koska sillä ei ole milloinkaan natriumista puutetta – tai jos on, niin se on kuolemaisillaan janoon tai sillä on pahasti munuaiset rikki.

Sen sijaan koiralla saattaa olla helpostikin kaliumista puutetta rasituksen jälkeen tai kun se on läähättänyt (tai haukkunut) pitkään. Silti se ei lähde aktiivisesti etsimään kaliumia mistään.

Ylipäätään mikään puute ei ohjaa syömään tai juomaan yhtään mitään, ja suolan tarve on itseasiassa harvinainen poikkeus. Poikkeus, joka perustuu munuaisten rooliin elektrokyyttienkin säätelyssä.

Oletus siitä, että koira tietää mitä se tarvitsee, edellyttää myös, että koira tietää mitä mistäkin ruuaksi kelpaavasta saa. Ei nokkosessa ole erilainen tuoksu kaliumin tai raudan takia, eikä aneeminen koira nokkosta pyri aktiivisesti syömään.

Epätoivoisin selitys nokkosen ja anemian kohdalta tuli eräältä huuhaakoulutuksesta diplomin saaneelta ravintoneuvojalta: koira ei syö nokkosta, koska tietää siinä olevan oksaalihappoa ja välttää sitä – sama diplomisti ohjeisti toisaalla nokkosta rautalisänä.

Erittäin usein kuulee kokemusasiantuntijoilta, että kun lisää koiran ruokaan kuitua, niin laiduntaminen loppuu. Koira siis tietää jollain ihmeellisellä tavalla, että sillä on kuidusta vajetta. Kukaan ei ole kylläkään kertonut, että mikä se mekanismi kuituhalun takana on. Ummetus tai löysyys ei sellainen ole, koska koirat pääsääntöisesti koskaan eivät yritä kumpaakaan tilaa korjata. Omistaja yrittää.

Mitä silloin tehdään kun kuidunkaan jälkeen laiduntaminen ei lopu? Minulla koirat ovat saaneet isojakin määriä sinimailaspellettejä ja silti ne laiduntavat. Onko syy silloin väärä kuitu?

Väite siitä, että kuidun lisääminen on lopettanut laiduntamisen, on vain esimerkki siitä miten asioita kytketään yhteen sen mukaan mitä halutaan havainnoida. Yksikään koira ei laidunna koko aikaa. Jo pelkästään heinänkorren pituus ja ikä vaikuttaa asiaan. Koiralla on saattanut olla tylsää tai hetken ajan vatsassa huono olo, ja kumpikin on korjaantunut aivan riippumatta mitä kuitua omistaja on keksinyt koiralleen antaa.

Minä pidän enemmänkin huolestuttavana sitä, että koira ei söisi koskaan tuoretta ruohoa. Silloin voidaan jopa kuvitella, että koiralla on koko ajan niin huono olo, että se ei uskalla syödä mitään ylimääräistä. Tai väistää kroonisesti omistajan kieltoa.

Koira ei tiedä sen enempää kuin mikään muukaan elävä ja seuraa mielihalujaan sen mukaan mitä perimään on ruokavaliosta koodattu. Ja sieltä ei taatusti löydy kromosomiparia, joka ohjeistaa hakemaan kuitua ruohosta.

Koiran hajuaisti ohjaa

Koiralla on kehno makuaisti. Sen sijaan sillä on ylimaallisen hyvä hajuaisti. Hajut ohjaavat koiran elämää vahvasti. 

Keväällä yleisönosastot täyttyvät valituksista kuinka koirien jätöksen haisevat. Tai sitten kiukutellaan kanankakan levittämisestä puistoihin. Valitukset syntyvät kakkamaisesta hajuhaitasta, joka tuntuu vahvimmin kaupungeissa.

Hajuun eivät ole syyllisiä laiskat koiranomistajat eikä kunnan puutarhaosasto. Se tulee edellissyksyn mätänevästä kasvimateriaalista, joka alkaa maatumaan kevään herätettyä bakteeritoiminnan ja muut hajoittajat. Kuoleman haju on itseasiassa elämän hajua, kun uutta multaa synnytetään.

Koirat tuntevat usein suunnatonta mielenkiintoa kaikkea mätänevää kohtaan. Perimää raadonsyöntiajoilta. Tuo haju on se, joka käynnistää koirassa halun syödä multaa.

Sama mekanismi ohjaa oletettavasti koiraa syömään myös ruohoa ja heinää. Tuoreet kasvit ovat pääsääntöisesti makeita. Sokeri itsessään ei suuremmin tuoksu, mutta sokeriyhdisteet liittyvät muihin aromeihin, jotka antavat esimerkiksi makeille hedelmille tai kukkasille niille tunnusomaisen makean tuoksun. Koska me haistamme sen, niin taatusti haistaa koirakin.

Eräs väitti minulle, että ruoho ja heinä ei haise. Tuohon ei voi muuta todeta kuin että hän ei ole sitten koskaan leikannut ruohikkoa, ei ole koskaan ollut paikalla heinänteossa eikä ole milloinkaan ollut kevätsateen jälkeen ahon laidassa.

Lähes kaikella elävällä on koodattu halua sokeriin. Koira ei ole poikkeus. Makeus herättää halun syödä. Siksi koira syö esimerkiksi voikukan nuppuja ja kasvustoja, ryöstää marjapensaat sekä laiduntaa – mielellään nuorta kasvustoa.

Ei sokerin ohjaama ahneus liity mitenkään kuvitelmiin koiran tarpeesta saada flavonoideja tai edes kuitua syömällä ruohoa.

Saaliin vatsalaukku

Ravintouskomusten ehkä omituisin selitys koiran laiduntamiselle on väite koiran tarpeesta saada ruohoa, koska sudet syövät saaliin vatsalaukun. Ensinnäkin sudet syövät vatsalaukun vain pienistä saaliseläimistä, koska niissä on niin vähän syömistä. Isoista saaliseläimistä syödään pötsi ja suolisto vain jos ruuasta on pahasti puutetta.

Vatsa ja suolisto yhdessä selkärangan ja isojen luiden kanssa ovat niitä asioita, joista isossa maailmassa tehdään haaskalaskennalla arvioita susikannan koosta. Moinen laskenta onnistuu, koska sudet ja mmuut pedot eivät moisia syö kuin pakosta.

Oletus vatsalaukusta on omituinen. Minun on vaikea löytää logiikkaa ajatuksesta, että mopsi syö tuoretta ruohoa siksi, että jokin sen perimässä saa sen haaveilemaan susiajoista ja puoliksi sulaneen taimiston latvojen syömisestä vastakaadetun hirven vatsalaukusta. Tai että lapinkoira kaipaisi poron vatsasta jäkälää, koska sudet ovat metsästäneet karibuja ja mammutteja. Tämän älyttömyyden voi laajentaa siihenkin, että minä syön salaattilautasen siksi, että skotit keittävät haggisia.

Samaan kuvitelmaan kuuluvat myös väitteet, että koira syö heinää, koska 

• ruohosta saadaan hyviä bakteereja
• ruohosta saadaan maitohappobakteereja
• ruohosta saadaan entsyymejä

Jokainen väite on kategorisesti väärin. Millekään niistä ei löydy edes häivähdystä teoreettisesta mahdollisuudesta.

Matohäätö ilman valkosipulia

Kohtuullisen yleinenkin väite on, että koira tekee heinällä itselleen matohäädön. Kun suolinkaista on suolessa tai keuhkojen kautta kurkunpäähän nousseet vaeltajat saavat yskimään ja oksentamaan, niin koiralla on jokin sisäsyntyinen tarve syödä ruohoa.

Ottaen huomioon kuinka nopeasti lääkitsemättömät koirat ovat useammassa sukupolvessa suolinkaisen raiskaamia, niin voisi jopa todeta, että jos moinen olettamus pitäisi paikkaansa, niin evoluutio on tehnyt hirvittävän virheen kokeiluissaan.

Sinänsä omituista, että koirat eivät kuitenkaan tunne suurta mielenkiintoa valkosipulin varsiin. Yleensä samat ihmiset, jotka ehdottavat juolavehnää ja saroja matohäätöön, kuitenkin pitävät valkosipulia ehdottoman tehokkaana tapana häätää aivan kaikki loiset madoista punkkeihin.

Ilmeisesti koirat eivät sittenkään tiedä luontaisesti aivan kaikkea… tai sitten ne tietävät enemmän kuin omistajansa.

Sulamaton heinä tuo pahoissa suolinkaistartunnoissa suolinkaisspagettia näkyviin. Saman tekee ylipäätään mikä tahansa sulamaton ruoka, myös ripuli. Kyseessä on mekaanisen ärsytyksen aiheuttama vaikutus, joka ei kuitenkaan häädä mitään, vaikka osa näkyviin ilmaantuukin. Suolinkaisia tulisi muutenkin näkyviin, mutta ei kukaan sen takia vakavissaan ehdota, että syöminen ja ulostaminen olisi sisäloishäätöä.

Samaan kategoriaan kuuluu yleisempi kuvitelma jostain ruohon tekemästä suoliston tai elimistön puhdistamisesta. Kuvitellaan, että johonkin suolen mutkaan jää jotain haitallista, joka sitten yritetään saada pois.

Tämä voi tulla osalle järkytyksenä, mutta koiran syömä ruoka muuttuu ensin vellimäiseksi ruokasulaksi ja sitä mukaa kun se matkustaa suolistossa eteenpäin, niin siitä otetaan sulava osa elimistön käyttöön ja loppuun tulee mukaan paljonkin bakteerimassaa suoliston pinnasta, niin elävää kuin kuolluttakin, ja se sitten viimeiseksi ulostetaan.

Ulostaminen on elimistön puhdistava toimi täysin luonnollisesta tavarasta ja lopputuloksena syntyvä uloste on sekin täysin luonnollista. Ei ole olemassa mitään puhdistavaa asiaa, vaikka omistaja kuinka uskoisi detox-kuvitelmiin ja harrastaisi peräruiskeita.

Se, että kuvitellaan suoliston tarvitsevan jotain pulloharjaa röörien puhdistamiseen, on hyvin kaukana luonnollisuudesta. Heinä sulaa huonosti ja on itseasiassa vierasesine. Jokainen koiranomistaja on jossain vaiheessa repinyt heinää koiran takapuolesta ja tietää, että ei se koirasta mukavalta tunnu. Pahimmassa tapauksessa lehdet eivät tee paperiviiltoja pelkästään omistajan sormeen, vaan myös koiran suolistoon tai peräaukkoon. Ei, se ei ole terveellistä, vaikka harvemmin siitä mitään aitoja ongelmia syntyy.

Närästyksen luonnollinen hoito

Ehdottomasti yleisimmin esitetty väite on, että ruohon syöminen on merkki jostain vatsa- tai suolisto-oireesta. Kun on tarpeeksi diplomeja koirien ruokinnasta, niin diagnoosi tehdään sen mukaan oksentaako koira vai ei. Jos ei oksenna, niin koira on syönyt ruohoa saadakseen kuitua, vitamiineja ja entsyymejä. Jos oksentaa, niin koiralla on närästystä, suolistotulehdus tai sisäelinsairauksia.

Tuo saattaa olla arkipäivää, jos koiran elimistön toimintaa selvitetään aromaterapeuttisin keinoin. Ja ei, tuo ei ollut edes vitsi, vaan valitettavaa arkipäivää.

Koira oksentaa aina kun se on syönyt liikaa sulamatonta tavaraa. Sillä ei ole mitään tekemistä sairauksien tai biologian vastaisten elävän ravinnon entsyymioletusten kanssa. Jos koira oksentaa kasan ahmimaansa heinää, niin se ei todellakaan ole syy lähteä eläinlääkärille. Kääntäen, jos koiralla on muita vakavampia oireita, niin eläinlääkärille on syytä lähteä, vaikka koira ei olisikaan oksentanut.

Laiduntamisesta itsestään ei voi päätellä yhtään mitään. Sen sijaan siitä miten koira heinää syö, voikin jotain arvuutella. Silloinkin arvaus täytyy tehdä yhdessä muiden oireiden kanssa ja jos muita ongelmia ei ole, niin laiduntaminen ei kerro yhtään mitään terveydesta tai sairaudesta.

Jos koiran laiduntaminen on maanista, pakonomaista, niin se on usein yhteydessä ruuansulatusongelmiin, yleensä vatsassa. Närästys on yksi selitys. Mutta on ymmärrettävä, että silloin koira pyrkii syömään mitä tahansa.

Ruohoa laidunnetaan vain siksi, että ruohoa on helposti saatavilla. Sitä ei syödä siksi, että se on ruohoa. Samaa oirekuvaa on liiallinen juominen tai pintojen nuoleskelu.

Jos omistaja ei ole herännyt koiran epämukavuuteen aiemmin, niin silloin laiduntaminen on omistajan herätyskello, mutta ei se silti laiduntamisesta jotenkin tarpeellista tai hyödyllistä tee.

Jos koiraasi närästää, niin älä vie sitä heinäpellolle. Buukkaa puhelinaika!

Pitääkö laiduntamiseen puuttua?

Normaaliin hupilaiduntamiseen ei ole tarvetta puuttua. Toki sitä kannattaa hieman rajoittaa, koska sulamaton heinä ei kaikesta hypestä huolimatta ole terveellisen järkevää vatsassa ja suolistossa. Harvemmin heinä kuitenkaan aitoja ongelmia aiheuttaa – tosin tiedän pari (noutajia, onko yllätys) jotka ovat saaneet heinällä suolistotuloksen aikaiseksi.

Jos koiran syöminen on maanisen pakonomaista, niin siihen on puututtava ja yritettävä selvittää mikä on vikana. Sinänsä edes liioittelevan innokas laiduntaminen ei ole pahan haitallista, mutta siitä saattaa kehittyä pakko-oireista käyttäytymistä, vaikka mitään elimellistä vikaa ei olisikaan.

Ja ei, aina ongelma ei ole vatsassa ja suolistossa. Syy saattaa löytyä henkisemmästä sijaiskäyttäytymisestä: stressi, pelko, totaalinen tylsistyminen.

Koiran ruokaan saa lisätä kuitua, jos itse nukkuu silloin yönsä paremmin. Ja toki joskus kuitu auttaa määrättyihin vatsa- ja suolisto-ongelmiin, joiden näkyvin oire on se laiduntaminen, ja silloinhan tilanne rauhoittuu. Mutta on sisäistettävä se, että syy ei ollut kuitu tai sen vähyys, vaan kuitua käytettiin tukihoitona, laastarina. Useimmiten kylläkin ruuan vaihtaminenkin auttaa.

Aika ajoin laiduntamisesta syytetään kuivamuonia ja muistetaan mainita kuinka liha paransi. Kyllä, liha paransi jotain ja yleensä syy löytyy mm. närästyksestä. Mutta silloin etua ei saatu mistään mystisestä luonnollisuudesta tai raakuudesta, vaan ruuan vaihtumisesta.

Maanikoita on parannettu myös sillä, että ne on siirretty pois lihasta kuivamuonalle, mutta ne tapaukset luonnonmukaiset raa’at ohittavat täysin. Niissäkin kyse on ollut täysin samasta, on vaihdettu sopimaton koiran sairastuttava ruoka muuhun.

Lopuksi: Koiran ruohonsyönnin syy

Koira syö heinää kolmesta perussyystä:

1. ruoho maistuu hyvältä
2. ruohon laiduntaminen on koirasta hyvä idea
3. ruohon syöminen on oire jostain

Aidosti kaikki on vain arvailua, ja niin kauan kun koirat eivät kerro miksi yksi heinä maistuu paremmalta kuin joku toinen lajike, niin me emme tiedä syytä. 

Silti laiduntaminen ei tee pedosta sekasyöjää.