Jäykkäkouristus eli tetanus on hengenvaarallinen Clostrium tetani bakteerin itiöiden aiheuttama tauti. Vaikka se onkin uhka enemmänkin ihmisille, niin myös eläimet voivat sairastua siihen, koira mukaan lukien. Tetanusbakteeria esiintyy varsinkin kasveja syövien eläinten suolistossa ja usein myös ihmisen suolessa. Tämän takia tetanusbakteerin itiöitä on erittäin runsaasti karjan lannan saastuttamassa maaperässä.
Vaikka koira itsessään on aika hyvin suojassa jäykkäkourustukselta, niin omistaja ei ole. Omat rokotukset on siis syytä pitää kunnossa. Vaikka koira ei purisikaan, niin välillä leikin tiimellyksessä saattaa tulla naarmuja ja raapeita.
Sitkeä pirulainen
Tetanusbakteerit vaativat kehittyäkseen hapettoman, eli anaerobisen ympäristön. Ne tuhoutuvat nopeasti happea sisältävissä olosuhteissa. Siksi jäykkäkouristus saadaan lähes poikkeuksetta bakteerin itiöiden, ei itse bakteerin välityksellä. Itiöt ovat erittäin vastustuskykyisiä. Ne kestävät hyvin useimpia desinfioivia aineita sekä kuumuutta. Höyryssä ne tuhoutuvat 120 asteen lämmössä 20 minuutissa, mutta jos itiöt ovat nuoria ja kuivia, niin vasta 160 asteen lämmössä runsaan tunnin kuluessa.
Likaisuus tartuttaa
Jäykkäkouristustartunta saadaan yleensä kun tetanusbakteerin itiöitä saadaan haavaan esimerkiksi suoraan maasta tai mullasta, hampaasta tai vaikkapa vanhasta naulasta. Suurin riski on märkivissä, repaleisissa tai syvissä haavoissa, koska ne tarjoavat anaerobiselle bakteerille parhaat olosuhteet kehittyä ja lisääntyä. Joskus riittää vain pieni pintanaarmukin. Ihmisillä tartunta on saatu lisäksi esimerkiksi palovammoista ja naisilla keskenmenosta. Joissain tapauksissa syytä ei ole kyetty selittämään, ja syylliseksi on esitetty märkivää hammastulehdusta.
Lievä ja vaikea
Jäykkäkouristusta on kahta eri laatua: paikallista ja yleistynyttä. Paikallisessa muodossa lihaskouristuksia esiintyy vamman aluella olevassa lihaksissa. Paikalliset oireet voivat kestää pitkään ja hävitä vähitellen. Paikallinen jäykkäkouristus voi kuitenkin kehittyä yleistyneeksi taudiksi.
Tetanusbakteerit erittävät myrkkyä, joka estää keskushermostossa ja lihaksissa olevien hermosäikeiden päätelevyissä niiden välittäjäaineiden vapautumisen, joiden tehtävänä on estää lihassäikeitä jännittymästä. Sen vuoksi lihaksissa jännittymistäm aiheuttavien välittäjäaineiden vaikutus kasvaa ja lihakset alkavat kouristella. Yleistynyt jäykkäkouristus alkaa jäykkyytenä kasvojen, varsikin leukojen lihaksissa, jolloin suun avautuminen vaikeutuu. Kasvolihasten jäykistymisestä johtuen kasvoilla on kuin jähmettynyt hymy ja kulmakarvat nousevat ylöspäin, ns. sardinialainen hymy. Myös nielemisvaikeuksia esiintyy. Vähitellen oireet leviävät kaikkiin tahdonalaisiin lihaksiin. Ne alkavat jännittyä ja kouristella kivuliaasti. Erilaiset äkilliset ja erittäin lievätkin ärsykkeet voivat laukaista vaikeita lihaskouristuksia. Tähän riittää kovempi ääni tai pelkkä valo. Selän ojentajalihaksen jännittymisen takia vartalo voi taipua taaksepäin kaarelle niin paljon, että selällään vuoteella makaava potilas voi pahimmillaan olla pää ja kantapäiden varassa. Kuolinsyy ensimmisen viikon aikana on useimmiten tukehtuminen hengityselinten lihasten kouristuksen vuoksi. Jos hengitystä pidetään keinotekoisesti yllä, niin tavallisesti toisella tai kolmannella viikolla kuoleman aiheuttaa sydänpysähdys.
Hoito
Entisaikoina hoitoa ei ollut. Siihen kuolivat niin sotilaat kuin synnyttäneet naiset, ja se oli eräs suurimpia vastasyntyneiden kuolinsyitä ensimmäisillä elinviikoilla. Dublinissa 1782 tehdyn tutkimuksen mukaan 17 prosenttia vastasyntyneistä kuoli kahden viikon kuluessa ”vastasyntyneiden kouristustautiin”. Silloin syytä ei tiedetty, tänään tiedämme, että puhtaus on tärkeää – eikä siihen aikaan tapana ollut lehmänlannan käyttö napatyngän hoidossa ollut välttämättä fiksua.
Ensimmäisen maailmansodan aikana alettiin jo käyttämään suurissa määrin tetanusrokotetta, ja sillä saatiin sotilaiden kuolleisuus jäykkäkouristuksessa tipahtamaan sodan alun 75 prosentista lopun 50 prosenttiin. Ajan myötä rokote parani ja Suomessa lapsille alettiin antamaan ennaltaehkäisevänä tetanusrokote vuonna 1956. Jäykkäkouristusta vastaan on syytä ottaa tehosterokote aina 10 vuoden välein.
Mikäli on syytä epäillä tetanusriskiä, niin aina annetaan tehosterokote ja se annetaan, vaikka ei olisikaan aikaisemmin rokotettu. Lisäksi hoidetaan haava ja pyritään estämään tulehdus. Joissain erittäin suuren sairausriskin tapauksissa on annettu tarvittaessa rokotuksen lisäksi tetanusimmunoglobuliinia.
Koira on suojassa
Koirilla jäykkäkouristus on harvinainen. Ne ovat vastustuskykyisempiä tetanusbakteeria ja sen itiöitä vastaan kuin muut lajit. Koirilla, myös greyhoundilla, jäykkäkouristusta kuitenkin raportoidaan aina silloin tällöin.
Koira saa tartunnan useimmiten kuten ihminenkin, likaisen pistohaavan kautta. Pennuilla irronnut maitohammas aiheuttaa myös riskin, samaten tuore napatynkä. Aikuisilla kyyn purema saattaa aiheuttaa tetanuksen.
Oireeet koiralla
Oireet ovat samankaltaiset kuin ihmiselläkin. Lihasjäykkyyttä ja kouristuksia, jotka kiristävät kuonon ja pään lihaksia vetäen suupielet kuin hymyyn. Leuan lihasten kouristukset estävät suun aukaisun. Korvat ovat lähempänä toisiaan. Raajoissa ja hännässä on jäykkyyttä, jopa halvausoireisiin asti. Vilkkuluomi voi nousta ylös ja peittää osan silmästä. Hengityselinten lamaantuminen saattaa aiheuttaa kuoleman.
Hoito
Varsinaista tetanusrokotetta ei koirille ole, vaan hoito perustuu oireiden lievittämiseen sekä bakteerin ja sen itiöiden tuhoamiseen. Koiralle annetaan erittäin suuret annokset penisilliiniä, ambisilliiniä tai tetrasykliiniä. Tartunnan aiheuttanut haava puhdistetaan erittäin huolellisesti. Hoitoa voidaan tehostaa antitoksiineilla, rauhoittavilla ja lihasrelaksanteilla. Koira pidetään pimeässä rauhallisessa paikassa, mieluiten pienessä häkissä, jotta voidaan pitää minimissään kaikki aisteja stimuloivat tapahtumat, koska ne voivat aiheuttaa lihaskouristuksia.
Lopuksi
Vaikka koira raadonsyöjänä onkin suhteellisen turvassa jäykkäkouristukselta, olkoonkin että erittäin steriilissä ympäristössä eläminen saattaakin aiheuttaa vanhemmiten noussutta riskiä, niin ihminen ei ole. Aina kun eletään koiran kanssa, niin on riski puremavammoihin. Sen ei tarvitse olla tahallinen, vaan vahingossa tapahtunut leikin tai viehekoulutuksen yhteydessä. Hampaan aiheuttama vamma on aina potentiaalinen jäykkäkouristuksen aiheuttaja haavan pistomallin ja suun bakteerien takia. Siksi jokaisella koiran kanssa touhuavalla täytyy olla jäykkäkouristusrokote voimassa. Jäykkäkouristus on hengenvaarallinen tauti.
Maailman terveysjärjestö WHO on listannut jäykkäkouristuksen kurkkumädän, tuberkuloosin, polion, tarttuvan aivokalvontulehduksen sekä tuhkarokon kanssa niiksi taudeksi, jotka on hävitettävä maailmasta.
