Kofeiini on ihmisten ehkä eniten käyttämä piriste, mutta maailmanlaajuisesti se kuuluu eläinurheilussa kiellettyjen aineiden piiriin, eli sitä etsitään dopingtesteissä. Kofeiinin aineenvaihduntajäämää teofylliiniä ei saa löytyä yhtään virtsasta. Kofeiinia käytetään kuitenkin Pohjoismaiden ulkopuolella kohtuullisen runsaasti, varsinkin nuorten greyhoundien ratakoulutuksessa.

Pennut kasvavat erittäin virikeköyhässä ympäristössä minimaalisilla ihmiskontakteilla, jolloin ensimmäiset kerrat koulutusradalla voivat olla melkoisen stressaavia ja viedä huomion päätarkoitukselta: vieheen jahtaamiselta. Kofeiinilla saadaan nostettua vireystasoa, jos annos on oikea. Valitettavasti kofeiinia käytetään joskus kilpakoirillakin, tosin turhaan. Se ei tee koirasta nopeampaa. Koiranäyttelyissä, Suomessakin, kofeiinia käytetään ilmeisesti jonkin verrankin. Pääsääntöisesti koiralle ei kofeiinia tarvitse Suomen olosuhteissa antaa, ja jos tästä säännöstä poikkeaa, niin se on tehtävä tieten.

Vaikutus

Kofeiini vaikuttaa keskushermoston lihaksistoon, myös sydänlihakseen, sekä munuaisiin. Se aiheuttaa yleistä valppauden nousua sekä lisää henkistä aktiivisuutta. Kofeiini on myös diureetti, eli se lisää virtsan eritystä, mutta sen toimintaa munuaisissa ei täysin ymmärretä. Se saattaa myös lisätä hengityksen syvyyttä ja tahtia. Verenpainetta kofeiini ei nosta.

Kofeiinipitoisuudet

Kofeiinia löytyy luonnosta esim. kahvista, teestä, guaranasta ja kolakasvista. Keskimäärin 170 ml kupillinen suodatinkahvia sisältää kofeiinia 100 – 150 mg, pikakahvi 60 – 80 mg ja tee 40 – 100 mg.

Imeytyminen

Kofeiini imeytyy erittäin nopeasti, eikä se keräänny kudoksiin. Se vaikuttaa nopeasti keskushermostossa, sekä siirtyy sylkeen ja äidinmaitoon. Kofeiini metabolisoituu lähes täydellisesti ja erittyy virtsaan, vain noin prosentti jää metabolisoitumatta.

Käyttö

Kofeiinin käyttö kilpailuissa on kielletty, mutta sitä voidaan joskus harkita nuorilla ratakoulutuksessa oleville, jotka eivät ole tarpeeksi innokkaita. On kuitenkin muistettava, että Kennelliiton jäsenille kofeiinin käyttö on aina kiellettyä, johtuen heidän dopingsäännöistään.

Ihmisillä kofeiinia on tutkittu huomattavan paljon, myös urheilijoilla. Kofeiini vähentää lihaskipua kovatehoisen urheilusuorituksen aikana sekä vähentää fyysisen kuormituksen aiheuttamaa lihasarkuutta. Kofeiini näyttäisi nostavan myös testosteronitasoja. Kofeiini ei järkevinä määrinä vaikuta haitallisesti urheilijoiden nestetasapainoon.

Trinity Collegen farmasian osastolla tutkittiin kofeiinin käyttöä greyhoundeilla (Lambert et al. 1982). 600 mg annos suun kautta (25mg/kg) aiheutti virtsassa suurimman arvon, 80-90 μg, noin kolmen tunnin kohdalla annostelusta. Tokion yliopistossa (Kusenagi et al. 1974) tutkittiin kofeiinin vaikutusta beagleillä. Tulosten mukaan 2,5 mg/kg aiheutti suorituksen paranemista, ja paras vaikutus saatiin annistuksella 5,0 mg/kg. 7,5 mg/kg alkoi jo hidastaa palautumista.

Jos 30 kg painavalle greyhoundille annetaan kupillinen, 170 ml, keskivahvaa teetä (75 mg / 2,5 mg/kg kofeiinia), niin korkein arvo veressä saavutetaan 1-3 tunnissa annostelusta ja virtsassa (4 μg) kahdessa tunnissa, ja se on poistunut elimistöstä kahdeksassa tunnissa. 150 mg kofeiinia saavuttaa veressä huipputason 45 min – 5 tunnissa ja virtsassa (10 μg), ja poistuminen vie 13 tuntia.

5,0 mg/kg annostuksella kofeiinin tehokkaaksi vaikuttavaksi ajaksi lasketaan 45 min – 5 tuntia.

Englannissa eräs koira juoksi tasaisen huonosti. Yhdessä startissa se yllättäen paransikin suoritustaan 0,55 sekuntia, voitti ja testattiin. Siitä löydettiin kofeiinia 2,8 μg/ml, ja treenari tuomittiin syystä syyllistyneen koiran dopingiin.

Riskit

Koira on herkkä kofeiinille, ja sille voidaan saada myrkytystila, vakavakin, aikaiseksi – mutta yo. arvoja suuremmilla annoksilla. Erään lähteen mukaan 75 mg/kg aiheuttaa myrkytyksen, mutta tuo raja vaihtelee lähteittäin.

Osa greyhoundeista on kohtuullisen herkkiä kofeiinille, ja alkavat voida pahoin erittäin pienistäkin annoksista. Liian suurilla annoksilla koiran tekniikka pettää – se ei enää hallitse juoksuaan. Se ei välttämättä kykene juoksemaan suoraan, vaan ajautuu radan toisesta laidasta toiseen, ja unohtaa kääntyä kaarteessa yrittäen lähinnä juosta suoraan.

Kofeiinin käyttöä on syytä harkita vakavasti, sillä yleensä samaan lopputulokseen päästään muillakin välineillä, ihan vaan koiran intoa, motivaatiota ja ajoviettiä parantamalla. Mutta joskus kofeiinin käyttö puoltaa paikkaansa. Se on kuitenkin rajoitettava pelkästään ratakoulutusvaiheeseen, ja unohdettava kokonaan kilpailevalla koiralla. Poistumisajat ovat ohjeellisia ja riippuvat koirasta, joten käryriskin ottaminen pelkän harjoitusstartin takia on pelkästään typerää.

Teobromiini

Kun arkipäiväisemmissä yhteyksissä puhutaan kahvista ja kofeiinista, niin kyse on lähes aina varastetusta kahvi- tai teekupillisesta. Siinä vaiheessa selvitellään myrkytysriskiä ja melkoisen säännönmukaisesti varoitetaan myrkytysriskistä kahvin sisältämän kofeiinin, teofylliinin ja teobromiinin takia. Kofeiinin riskirajat jo tiedämmekin ja teobromiinille ilmoitetaan koiralle LD₅₀-arvoksi (määrä, jolloin puolet koe-eläimistä kuolee) 300 mg/kg eli 20 kg koiralle 6000 mg. TD_Lo-määrä (alin tutkittu oireita aiheuttanut määrä) on koiralle 16 mg/kg, joka samaiselle 20 kilon rekulle tarkoittaa 320 mg. Haarukka on siis huomattavan laaja ja tästä johtuukin huomattavat koirakohtaiset erot suklaamyrkytyksissä.

Hyvät uutiset ovat, että kahvissa ei ole teobromiinia. Kahvipavuissa on mikroskooppisia määriä. Koira ei siis voi saada teobromiinimyrkytystä kahvista itsestään.

Sen sijaan kofeiinista noin 12 % muuttuu maksassa teobromiiniksi. Joten jos koira on litkinyt kupillisen vahvaa kahvia ja saanut siitä 150 mg kofeiinia, niin siitä muodostuu 18 mg teobromiinia. Määrä on enemmän kuin riittävä dopingnäytteeseen, mutta ei sairastuttamaan saatikka tappamaan. Kupillisen vahvan kahvin kofeiinin synnyttämä teoromiini on sairastumisriski huomattavan herkälle yhden kilon koiralle, joten ei anneta chihuahuan juoda kupillista vahvaa kahvia.

Teofylliini

Teofylliiniä löytyy kaakosta ja teestä, mutta ei kahvista. Joten teofylliininkään suhteen itse kahvi ei ole ongelma, vaan joudutaan miettimään maksan metabolijäämää kofeiinin käsittelyn jälkeen. Noin 4 % kofeiinista metabolisoituu teofylliiniksi, eli siitä ison kupin 150 milligrammasta kofeiinia syntyy noin 6 mg teofylliiniä.

Ja taas voidaan tarjota hyviä uutisia. Koira sietää noin 1,5 – 3 kertaa suurempia annoksia teofylliiniä kuin ihminen (Munciff ym. 1988[ref]Determination of the acute oral toxicity of theophylline in conscious dogs. Munsiff IJ, McKiernan BC, Neff-Davis CA, Koritz GD. J Vet Pharmacol Ther. 1988 Dec;11(4):381-9.[/ref]). Joten jos omistaja selviää kahvikupillisestaan ilman, että kofeiinin synnyttämä teofylliini aiheuttaa sydänoireita, niin ei ole koirallakaan ongelmia. Kun koe-eläimille annettiin 160 mg/kg, niin ne saivat vakavia sydänoireita – mutta kukaan ei kykene juomaan tuollaisia määriä kahvia.

Teofylliinimyrkytykset eivät liity koirilla eivätkä ihmisillä ruoka- ja nautintoaineisiin, vaan keuhkoputkia laajentavien teofylliiniä sisältävien lääkkeiden yliannostuksiin.