Ihmisillä on vahva tapa ostaa ensin ja kysyä sitten. Tämä on muuten suurimpia syitä sellaiseen erittelemättömään närkästykseen. Ei se tajuisella tasolla tapahdu, mutta alitajunnan puolella ei olla onnellisia siitä, että omasta mielestä mahtava hankinta todetaankin erheeksi. Annan vinkin kaikille some-sisältöä tuottaville: peukuttakaa aina kaikkea, niin maine kasvaa. Uskottavuuskin kasvaa, ainakin asioiden oikeampaa laitaa tuntemattomien joukossa.
Ihmisten ajatteluketju menee näin:
- On ratkaistava ongelma (vaikka jäykkyys)
- Päätetään mikä on syy (esimerkiksi nivelet)
- Valitaan ratkaisu (esimerkiksi nivellisät)
- Toteutetaan ratkaisu (esimerkiksi MSM)
- Kysytään annostelu
Ongelmaksi nousee se, että kun jokainen vaihe menee pieleen, niin kohta 5. Annostelu ei voi koskaan saada oikeaa tai edes hyväksyttävää vastausta. Kun vastaus ei ole haluttu, niin loukkaannutaan siitä, että oma päättelyketju ei kelvannutkaan. Se ei tule pieneen mieleen edes kysyjälle itselleen, että kysymys alunperinkin esitettiin siksi, että ei tiedetä eikä osata. Uhriutuminen on aina parempi vaihtoehto.
Oikeampi tapa olisi:
- Kysytään onko jäykkyys ongelma (ikä, nivelrikko, lihasjumit)
- Kysytään voidaanko sille tehdä mitään (ikä: ei, mutta liikutetaan, nivelrikkoon glukosamiinia, lihasjumeissa tarkistetaan työ ja mennään fyssalle/hierojalle)
- Kysytään mitä tuotetta ostetaan, jos voidaan vaikuttaa (nivelrikossa esim. glukosamiini)
- Kysytään annostelu
- Toteutetaan ratkaisu
Molemmissa vaihtoehdoissa on viisi porrasta. Huomaatte varmasti mikä oleellinen ero niissä on. Paitsi että kysytään, niin kysytään ennenkuin ostetaan – niin ei tule tehtyä hutiostoksia ja mielenterveyskin säilyy parempana jokaisella; kysyjän ei tarvitse loukkaantua eikä vastaajan turhautua. Kysymiseen kannattaa hyödyntää facebookia tai voi jopa pyytää, että jostain tuotteesta tehdään arvostelu. Mutta älkää kysykö privana, podcastissä selitetään (taas) miksi.
Hieman lisärautalankaa. Yksi ihminen kysyy, niin hänellä menee aikaa minuutti. Kun minä vastaan 20 ihmiselle á 5 minuuttia, niin minulta häviää sellaiset puolitoista tuntia. 20 ihmistä on muuten alakanttiin – saan päivästä riippuen 40 – 80 privaa, jossa kysellään asioita, joita ei voi tai kyetä kysymään julkisesti, kuten että mitä ruokaa kannattaa antaa närästävälle, miten pentua kannattaa ruokkia, mitä lisiä raakaruokinnassa tarvitaan tai mikä glukosamiini kannattaa ostaa.
On sillä, että kysytään ennen kuin ostetaan, kansantaloudellekin merkistystä. Huijarit poistuvat markkinoilta ja alkavat ehkä tehdä jotain hyödyllistä sekä tuottavaa työtä.
Tuon lisäksi podcastissä muistutetaan, että
- ei laiteta alumiinia astianpesukoneeseen
- ei säädetä webbitekniikkaa, jos ei osata
- peruskoulu ei epäonnistunut tasapuolisuudessa, vaan ajattelun opettamisessa
- ei uhrata puolta elämää opetteluun, vaan hyödynnetään osaajia
- tai sitten tosiaan opetellaan, kunnolla:
