Meille tuli tutun koirat hoitoon. Toinen niistä on oma kasvatti, jolla on vatsan herkkyyttä ja närästystä. Varsinkin rasvainen ruoka on ongelma. Koska teen asiat oman pään mukaan, niin muutin samantien koiran ruokinnan rasvaisemmaksi. Ongelmia ei tullut ja itseasiassa narttu tuli jopa paremmaksi. Perusongelma ei siis ole varsinainen ruoka, vaan jokin aivan muu. Kuten ympäristö ja sen aiheuttama stressi.
Kun alkaa hoitamaan koiran suolisto-oireita tai vatsaongelmia, kuten närästystä, niin ensimmäinen työkalu on ruoka. Aina ja poikkeuksetta. Silti kannattaa koko ajan pitää ainakin ajatusten taustalla pieni epäily, josko syy onkin henkisempi. Yleinen ”toissijainen” syy on ympäristö, se missä asutaan ja mitä tehdään. Omistaja itse saattaa olla myös ongelma – asia, joka kannattaa muistaa, jos perheessä on paljon samoista ruokarajoitteista kärsiviä.
Kaupunkiympäristö ja ahdas asuminen kiusaa useita ihmisiä. Koirapuistoilu, jatkuvat virikkeet ja kiihkeä elämänrytmi saattavat polttaa koirankin kynttilää molemmista päistä. Ei väsyminen ole ihmisten etuoikeus.
Sen tunnistaminen onkin paljon vaikeampaa, koska silloin omistaja joutuu miettimään ja analysoimaan omia tekemisiään. Mutta varsinkin harrastavien koirien kohdalla on muistettava yksi kultainen sääntö:
- koira ei välttämättä sovi siihen mitä omistaja haluaa tehdä
Fyysisen liikkumisen merkitystä ei saa koskaan aliarvioida. Jos omistajalle metsähaahuilu on stressiä poistavaa, niin sitä se on koirallekin. Kun omistaja etsii sieniä, niin koira etsii vaikka myyriä – se on oleellisin ero. En käsittele podcastissä asiaa, mutta ehkä stressiherkkää koiraa ei kannata opettaa sienikoiraksi, koska silloin hermolepo muuttuukin työksi.
