Kahvikuppi kädessä ja vatsa pystyssä on vakuuttavaa selittää laihduttamisesta. Mitään syvyyksiä luotaavaa analyysiä en aiheesta tehnyt. Kunhan totesin, että älkää laskeko kaloreita, vaan antakaa vain vähemmän ruokaa ja enemmän liikuntaa. Kiellän myös vaa’an käytön, sillä koiran paino arvioidaan silmin. Sen verran eksyin aiheesta, että ehtisin hetken ihmettelemään koirien epilepsian hoitoa karppaamalla. Se kun ei onnistu.

Kahvipaussiin hukkaantui tällä kertaa 15:19 minuttia

P.S.

Videolla viitattiin Katiskan naamaryhmän yhteen keskusteluun. Jotta saataisiin hieman fact factoria nostettua, niin kopypeistaan kirjoittamani vastauksen ruokien kalorien laskemisen ongelmista.

Oletetaan 450 kj/kgME sohvakoiralle ja kun vehkeet viedään valtiolle, niin tippuu johonkin vaikka 350 kJ paikkeille. Jos koira olisi 30 kg, niin energiaa tarvittaisiin _ruuasta_ sellaiset 4500 kJ.

Tuo on sitä NRC-teoriaa, ja pitää sellaisenaan paikkaansa, mutta koska kyseessä on kuivamuonareseptiikkaa, niin sitä ei voi miettiä aitona energian tarpeena (aihe, josta raakaruokinnassa aika ajoin yhden henkilön kanssa kiukuttelen).

Jotta tuo energialasku pitäisi paikkaansa, niin koiran pitäisi saada silloin ruokaa, jossa on esimerkiksi proteiinia 24 %, rasvaa 14 % ja hiilihydraattia vaikka 35 %. Leikitään, että se syö 300 grammaa ruokaa, jolloin se saa
– proteiinista 17 kJ/g eli 1224 kJ
– rasvasta 37 kJ/g eli 1554 kJ
– hiilihydraatista 17 kJ/g eli 1785 kJ
yhteensä 4563 kJ eli aika kohdalleen mentiin – ollaan tyytyväisiä.

Mutta. Nyt ollaankin raakapuolella ja lähellä syytä miksi näistä kJ-laskuista tulee aina sanomista. Nuo laskut siis kertovat aidosti ruuan energiaravintoaineiden suhteet kun käytetään tuota kolmikkoa, ei saatavia (tai kehon vaatimia) jouleja.

Ei ole käytettävissä hiilaria, joten nostetaan sitten saman verran protskua, koska sen laskennallinen energia on sama kuin hiilarin ja problem solved? Vaan kun ei ole, koska protskua ei edelleenkään polteta kaloreiksi, jos rasva riittää ja silloin kun niin tehdään, niin hyötysuhde on huomattavan paljon heikompi kuin hiilareissa. Joten jos se hiilareista uupuva noin 105 grammaa siirretäänkin protskuihin, niin todellisuudessa hukataan sellaiset 1800 kJ, ja paikoin enemmänkin, koska sen ylimäärän protskun käsittely hukkaa lisää kaloreita kropasta – tämän takia karppi laihduttaa ihmisillä. Laskennallinen energia ei muutu, mutta kun ne suhteet, joista energia saadaan, muuttuu, niin muuttuu myös hyödynnettävä energia. Kun rasva pysyy paikallaan, hiilarit poistetaan ja proteiini nousee, niin hyödynnettävä energia laskee riippumatta kalorilaskuista.

Homma menee sitten vielä vaikeammaksi, kun pitää huomioida myös aito sulavuus, koska nuo joulemäärät ovat ihmisten oletussulavuuksilla – muistaakseni hiilareissa 70 prossaa, protskuissa päälle 80 ja rasvoissa jotain 90. Hommahan levähtää käsiin kun hiilarien sulavuus onkin vain 40 ja protskujen 60.

Mutta jos tehdäänkin niin, että korvataan se puuttuva hiilarien 1785 kJ rasvalla? Se sitten hoidetaan sellaisella 48 grammalla rasvaa ja kaikki ovat tyytyväisiä, koska laskuri näyttää samaa kilojoulea. Paitsi että se koira lähteekin lihomaan. Tämä siksi, että rasvan ”nettohyöty” on parempi. Rasva muuttuu helpommin jouleiksi ja myös läskiksi, koska sen käsittely vaatii vähemmän energiaa kuin hiilarin (siksi mm. ruumiinlämpö kohoaa enemmän kun syödään korkeaa hiilaria ja protskua verrattuna rasvaan). Plus tietty taas se sulavuus.

Ja kun ei se jää ihan tähänkään, sillä rasvoillakin on eronsa. Läski käyttäytyy eri tavalla kuin rypsiöljy, joka käyttäytyy eri tavalla kuin kookosöljy, jolloin niistä hyödynnettävät kalorit ja joulet vaikuttavat eri tavalla, vaikka niissä sama energia onkin.

Pitkä sepustus siihen, että kaavat energian kulutuksesta kertovat enemmän ruuan koostumuksesta kuin koiran energian tarpeesta ja miksi niitä ei voida suoraan siirtää raakaruokintaan.

Mutta kun kyse oli sterkatusta, niin kaavamaisesti sterkkaus hidastaa aineenvaihduntaa noin 20 prossalla, joten myös energiantarve laskee noin 20 prossaa, jonka takia myös ruuan energiamäärän on laskettava noin 20 prossaa – mutta ei ole sama mistä kohdasta ruokaa sen viidenneksen nyppää.

Unohtui tuosta rasvan nostamisesta hiilihydraattia korvaamaan.

Kun kerta ruuan grammamäärä tipahtaa noin 50 grammaa, eli onkin enää 250 grammaa. Silloin myös energiatiheyteen perustuvat NRC:n saantisuositukset kusevat, koska ruuan määrä tipahtaa. Kuivamuonissa homma on helppo, lisätään vain sopivasti vitamiineja sun muita, niin pienemmällä syöntimäärällä saadaan kaikki katettua. Mutta kun raakaruokinnassa tulee vastaan raaka-aineet, jotka perustavat suurimman osan suojaravintoainesaannista, ja kun syödään vähemmän, niin saadaan vähemmän riippumatta paskaakaan mikä on ruuan energiatiheys. Raakaruokinnassa se määrää lihavuuden, kuivamuonissa reseptiikan paljonko mitäkin lisätään – osalle tämä ihan pirun oleellinen ero ei vaan mene jakeluun.

Niin ja miettikää sekennin käytännön tasolla miten nuo säädöt hoidetaan, kun ruuat ovat kokonaisuuksia. Kuivamuonapuolella kyse on totaalisen simppelistä reseptiikkaan ja tuotannonohjaukseen liittyvästää nippelistä