ProtKoiran elimistö rakentaa kaiken proteiineista. Proteiinien aminohapoista rakennetaan kaikki aistit, elimet, hermosto, lihaksisto, vastustuskyky, solut verisoluja myöten, luusto… ja kaikkeen tuohon tarvittava on saatava ruuasta. Pelkkä määrä ei kuitenkaan riitä, vaan täytyy hieman miettiä laatua, sillä kaikki proteiinit eivät ole samanarvoisia. Hyvä muistisääntö on, että kasvisproteiinit eivät ole koskaan sellaisenaan riittäviä, mutta lihan proteiinit riittävät aina kaikkeen.

Koiran tarve

• todellista tarvetta ei tiedetä ja se vaihtelee päivittäin mm. kasvun, rasituksen ja terveyden mukaan
• NRC: 3,38 g/kgME (voi suhtautua ehdottomana miniminä)
• NRC pennut < 14 viikkoa: 15,7  g/kgME
• aikuisilla aito ylläpitotarve on noin 5 g/kgME
• tarvemäärät olettavat aina kuivamuonaa, joten lihalla tarve olisi hieman alempi
• aidossa ruokinnassa tarve ylitetään aina

Tarpeet on käytännössä laskettu elimistön typpitasapainon mukaan. Koska typpeä saadaan käytännössä vain proteiineista (ruokien proteiinimäärät ovat aidosti typen määrä ruuassa) ja typpeä käytetään proteiinien rakentamisessa, niin typpivaje kuvaisi silloin proteiinien vajetta ja typpitasapaino taasen riittävää proteiinien saantia. Aito tilanne ei ole aivan näin yksinkertainen.

Jos koiralle annetaan riittävästi maissia, niin typpitasapaino saavutetaan ja silti koiralla on kaikki proteiinien puutteen merkit: huono turkki, kuiva iho, heikko immuniteetti, jopa lihaskatoa. Se johtuu siitä, että aidosti proteiineja ei hyödynnetä, vaan proteiinien sisältämiä aminohappoja.

Vaikka proteiinejä saataisiin grammoina riittävästi, niin aminohappokoostumus ei riittäisi koiran elimistölle, jotta maksa kykenisi rakentamaan koiran tarvitsemat omat proteiininsa.

Proteiinien käyttö

Proteiineilla rakennetaan koko elimistö ja keho, aivan kaikki. Esimerkiksi entsyymit ovat proteiineja (siksi niiden syöminen on pääosin turhaa; ne sulatetaan ruuaksi) ja jotta ne toimisivat, esimerkiksi auttaessaan pilkkomaan muita proteiineja, niin ne pääosin tarvitsevat kaverin, koentsyymin, joka on mineraalin tai vitamiinin ja proteiinin muodostama yhdiste. Joten edes proteiinien ruuansulatus ei onnistuisi ilman proteiineja – jotka eritetään proteiineista rakennetusta haimasta.

Otin entsyymit esimerkiksi vain tähdentääkseni, että aivan kaikkeen tarvitaan proteiineja. Lihaksiston tietää jokainen, mutta harvempi tulee ajatelleeksi, että luustoa ei saada rakennettua ilman proteiineja – niistä tehdään se ”liima”, jolla kalsium, fosfori ja nippu muita mineraaleja liitetään kovaksi luuksi.

Proteiineja ei voida imeyttää sellaisenaan. Jos ruuan kokonainen proteiini pääsee suoliston suojamuurin läpi, niin tilanne tunnetaan nimellä allergia ja pahimmillaan analyfaktisena shokkina. Ruuansulatus joutuu pilkkomaan kaikki proteiinit. Proteiinit ovat kuin eriväristen lankojen (aminohapot) lankakerä tai villasukka ja se täytyy purkaa. Vatsalaukku ensin avaa sen lankakerän (tai villasukan) ja sitä kutsutaan nimellä denaturalisointi. Joissain huuhaajutuissa, varsinkin elävään ravintoon liittyvissä,  ollaan hyvin närkästyneitä tästä kaikkien eläinten pakollisesta ruuansulatukseen liittyvästä elimistön omasta prosessista, jonka myös kypsentäminen aloittaa. Puhutaan proteiinien tappamisesta, mutta se on pakko tehdä, ettei ruoka tappaisi syöjäänsä.

Kun lankakerä (eli proteiinit) on vatsalaukussa avattu, niin ohutsuolessa siitä erotellaan eriväriset langat (eli aminohapot). Erottelun tekee haiman erittämät ruuansulatusentsyymit. Vasta erilliset langat saadaan siirrettyä suoliston läpi verenkierron avulla maksaan. Maksa on elimistön oma villasukkatehdas, jossa langoista tehdään uusia ja erilaisia villasukkia tai lankakeriä elimistön jokaiseen soppeen ja kolkkaan.

Ei maksan työ jää pelkästään villasukkien kutomiseen saaduista langoista, Kun jossain villasukka kuluu puhki, niin se lähetetään maksaan kierrätystä varten. Maksa purkaa vanhan, heittää huonot osat roskiin ja kutoo jäljelle jääneistä langoista uuden villasukan ja jos lanka loppuu kesken, niin sitten jatketaan uusilla. Tämän tehokkaan kierrätyksen takia koiran (ja meidän) ei tarvitse syödä yhtä paljon uutta proteiinia kuin mitä elimistö aidosti tarvitsee korjaukseen, huoltoon ja uuden tekemiseen.

Tuota kaikkea kutsutaan nimellä proteiiniaineenvaihdunta.

Maksa pystyy myös ikäänkuin puhdistamaan värit osasta saaduista langoista ja sen jälkeen karstaamaan, kehräämään ja värjäämään uutta lankaa, jos ei haluttua lankaa saatukaan ruuasta. Mutta tässä on koukku. Ainoastaan osa langoista on sellaista väriä ja laatua, että niistä saadaan tehtyä uutta lankaa uudella värillä. Näitä  pakollisia raaka-ainelankoja kutsutaan välttämättömiksi aminohapoiksi ja niitä on saatava määrätty määrä ruuasta, koska maksa ei pysty valmistamaan niitä. Niitä muita lankoja sitten voidaan saada ruuan lankakerästä tai tehdä itse välttämättömistä. Moisia kutsutaan ei-välttämättömiksi aminohapoiksi, koska maksa pystyy valmistamaan niitä – mutta vain ja ainoastaan, jos välttämättömiä aminohappoja saadaan riittävästi.

Tuohon liittyvää prosessia kutsutaan nimellä proteiinisynteesi.

Kun maksa saa liikaa sellaisia aminohappoja (tai proteiineja, joita se ei halua tai pysty käsittelemään), niin ne poistetaan munuaisten kautta virtsaan. Eli kun langat ovat jo niin rispaantuneita, että niillä ei enää tee mitään tai villasukka on totaalisen loppuunkäytetty, niin kierrätys loppuu ja jäte toimitetaan jätelaitokselle.

Sitä kutsutaan erittämiseksi (kyllä, siitä nimi erite muodostuu).

Aika ajoin kuulee väitteen, että liiallinen proteiinien määrä rikkoo munuaiset. Väite ei perustu faktoihin (muutoinhan kaikki vegaanit ja kuivamuonaa syövät koirat olisivat kuolleet munuaisten vajaatoimintaan), vaan vanhaan luuloon. Luullaan, että elimen normaali perustoiminta olisi sille vaarallista. Tuo tarkoittaisi, että rasitus on vaarallista, koska sydän joutuu lyömään tiheämmin, keuhkot hengittämään kiivaammin ja maksa tekemään ekstravuoroja, että saadaan lihaksistoa kasvatettua. Tai juominen olisi tappavaa, koska pissaaminen lisääntyy (liian alkoholin vaarat eivät liity tähän mitenkään). Proteiinien poistaminen  ei tee munuaisille yhtään mitään. Se on yksi munuaisten perustehtävistä ja täysin arkipäiväistä.

Se, että munuaisten vajaatoiminnassa (ja parissa muussa munuaissairaudessa) proteiinien talteenotto ei toimi, on seuraus (munuaiset ovat viimeinen lajittelu- ja talteenottokeskus). Silloin proteiinien laatuun ja määrään kiinnitetään huomiota. On kuitenkin ymmärrettävä, että munuaissairaudessa ollaan proteiinirajoituksessa siksi, että munuaiset eivät toimi oikein. Ei se johdu siitä, että ollaan syöty proteiineja.

Proteiinien laatu

Proteiinien laatua mitataan kahdella mittarilla:

• sulavuudella
• kuinka paljon proteiinissa on erilaisia välttämättömiä aminohappoja

Sulavuus tarkoittaa sitä, että kyetäänkö proteiini ylipäätään pilkkomaan aminohapoiksi ohutsuolessa. Jos ei pystytä, niin se lankakerä matkaa paksusuoleen. Silloin osa bakteereista saa tehtyä itselleen villapaidan ja voi paremmin kuin hyvin. Siinä vaiheessa saatetaan alkaa keskustelemaan jatkuvasta vatsan löysyydestä tai jopa hiivatulehduksesta. Aidosti bakteerit käyttävät sulamatonta proteiinia ravinnokseen, jota parempi vertaus olisi saattanut olla koiperhonen.

Välttämättömiä aminohappoja tarvitaan muiden ei-välttämättömien aminohappojen valmistukseen, että saataisiin tehtyä kokonainen proteiini. Usein proteiineja verrataan äidinmaitoon tai kananmunaan. Vertailuluku 100 ei tarkoita, että äidinmaito tai kananmuna sulaisi kokonaan – jokainen vauvan vaippoja vaihtanut tuntee keltaisen sinappikakan, joka johtuu siitä, että kaikki ei ole todellakaan sulanut. Vertailuluku 100 tarkoittaa, että ruoka-aineessa on saman verran välttämättömiä aminohappoja, kuin noissa kahdessa vertailuun käytetyssä. Jos niitä on vähemmän, niin luku voi olla 90 tai 40. Jos niitä on enemmän (kyllä, sekin on mahdollista), niin vertailuluku olisi vaikka 110.

Vaikea asia, mutta sen voi tehdä itselleen helpoksi – vaikka teoriaakin on hyvä tietää:

• lihassa on aina riittävästi välttämättömiä aminohappoja
• kasvisproteiinissa ei ole koskaan riittävästi välttämättömiä aminohappoja
• soija on poikkeus, ja siinä on riittävästi välttämättömiä aminohappoja, mutta niiden keskinäinen suhde määrässä on huonompi kuin lihassa; täytyisi syödä enemmän

Kasviksia sekoittamalla on mahdollista saada riittävästi välttämättömiä aminohappoja, mutta

• tarvitaan useampaa erilaista suuunnilleen joka päivä, ja sekoittaminen vaatii huomattavasti enemmän osaamista kuin raakaruokinta koskaan
• täytyy syödä suurempia määriä

Proteiinien määrä

Proteiinien laatu yksistään ei riitä, vaan täytyy syödä riittävästi. Tyhmänä vertauksena, niin 4 cl hotellin minibaarin pikkupullo ei ole sama asia kuin 1,75 litran leka, vaikka niissä on samaa tavaraa sisällä.

Ruuan proteiinimäärä ilmoitetaan aina raakavalkuaisen määränä. Noin parista grammasta ruokaa on laboratoriossa mitattu typen määrä ja yksinkertaisella kertolaskulla se muutetaan kertomaan proteiinimäärää. Raakaproteiini ei kerro mitään villasukkien  laadusta tai väristä, vaan kertoo ainoastaan varastosaldon. Tiedetään, että pahvilaatikoissa on yhteensä niin ja niin monta sukkaa – mutta ei ovatko ne keinokuitua, merinovillaa, lasten kokoa vai saapaskäyttöön. Eli saadaanko laatua vai  kiinanlaatua.

Ihmispuolella ratsastetaan tällä hetkellä hyvin vahvasti, ja arveluttavasti, raakaproteiinien määrällä ja ohitetaan täysin proteiinien laatukysymys. Sama vaivaa koirapuolta.

Jos käytetään hyvälaatuisia villasukkia, niin pärjätään vähemmällä määrällä ja silti jalat pysyvät lämpiminä. Tai saadaan jopa aikaiseksi villapusero. Jos käytetään huonolaatuisia keinokuitusukkia, niin niitä saa vaihtaa ehjiin koko ajan, ja silti varpaat pysyvät kostean nahkeina. Tai villapaita on enemmälti koriste ja kaunis katsella, mutta silmäkoko on liian suuri ja vaate jättää ristiselän paljaaksi, että se lämmittäisi.

Hyvälaatuinen villasukka viittaa siis hyvälaatuiseen lihaan. Huonolaatuinen keinokuitusukka taasen kasvismaailman fillereihin, jatkeaineisiin, kuten herneeseen tai maissiin.

Lyhyesti.

• Lihaa voidaan proteiinien saantiin  syödä vähemmän, koska siitä saadaan kaikki tarvittavat aminohapot yhdestä paketista, eikä ole merkitystä kuinka monen eläimen lihaa syöttää.
• Kasvisruokaa on syötävä enemmän ja useampaa laatua, että saataisiin kaikki tarvittavat aminohapot. Silloin on merkitystä, että sekoittaa erilaisia.

Saantisuositus 5 g/kgME (noin 3 g/kgEP) perustuu nimenomaan siihen, että ruuassa on minimimäärä lihaa ja sitä on jatkettu jollain kasvipohjaisella. Raakaruokinnassa (johon kuuluu 50/50 ruokinta tässä tapauksessa) proteiinien tarve on alempi. Kuinka paljon alempi onkin vaikeampi kysymys, mutta vastaus löytyy väliltä 30 – 50 %.

Proteiinien puute

Koiran proteiinien puute syntyy kahdessa tilanteessa:

• syödään liian vähän
• syödään liian huonolaatuista ruokaa

Liian vähän syödään pääsääntöisesti silloin kun koiraa laihdutetaan ja annosmäärää tipautetaan. Siksi sterilisoidut nartut ovat vakavalla vaaravyöhykkeellä. Niiden pelastus osittain on se, että samalla kun huomattavan tärkeä hormonitoiminta on viety, niin ollaan tipautettu aineenvaihdunnan nopeutta – siksi narttu (joskus myös kastroidut urokset) lihoaa. Samalla kun aineenvaihdunta on hidastunut, niin myös proteiiniaineenvaihdunta hidastuu. Elimistö, siis maksa, käyttää hitaammin proteiineja ja siksi myös tarve laskee. Ainakin periaatteessa, sillä ei vastustuskyky, veriarvot, hermoston toiminta tai luuston korjaaminen ole hidastunut. Se selittää osaltaan miksi yksi riskitekijä sterilisoinnissa on nivelrikot.

Asiaan voi vaikuttaa antamalla ruokaa, jossa on enemmän proteiinia ja vähemmän rasvaa, sekä pitämällä annoskoko samanlaisena.

Toinen riskiryhmä on lihotettavat, varsinkin raakaruokinnassa. Silloin siirrytään rasvaisesta lihasta lihaisaan rasvaan. Vaikka proteiinien aminohappokoostumus on sinällään hyvä, niin määrät eivät riitä. Eli annetaan riittävän paljon kahvia ja villasukat on hyvät, mutta yksi pari ei riitä koko talveksi.

Huono laatu on yleisempi vaiva ja koskee niin kuivamuonia kuin raakaruokintaa:

• käytetään kuivamuonia, joissa on liian vähän lihaa
• käytetään lihaa, jossa on liian vähän lihaa

Kuivamuonissa lihan määrän arvuuttelu voi olla vaikeaa. Jos lihamäärä on ilmoitettu lihajauhona, niin silloin tiedetään edes määrä, vaikka laatu on aina kysymysmerkki. 20 % riittää laiskoille kotikoirille, mutta aktiiville höseltäjille ja turkkiroduille 30 % voi pitää miniminä. Kannattaa ymmärtää, että käytännössä kaikissa kuivamuonissa lihan määrä on välissä 20 – 35 % ja jos luullaan jotain muuta määrää, niin valmistaja vedättää markkinoinnissa.

• Aina kun kyseessä on perunaruoka (jolloin kasvispuolen proteiinia ei ole), niin oireita antava proteiinivaje on realistinen riski
• Aina kun valmistaja ilmoittaa kuivamuonan valmistusaineena tuoreen lihan, niin proteiinivaje on realistinen riski
• Aina kun valmistaja ei ilmoita lisättyjä mineraaleja tai määrä on oletetusti niin alhainen, että se ei voi sisältää kalsiumia, niin proteiinivaje on todellinen riski

Vilkaise myös kaksi kuivamuonien usein kysyttyjä kysymyksiä:

• Kuivamuonien FAQ
• Kuivamuonien bullshit-FAQ

Raakaruokinnassa on hieman helpompaa arvioida onko lihaa niin paljon, että sekä laatu että määrät täyttyvät:

• valmistusaineissa ei saa olla paljon luuta, rustoja, mahalaukkua ja muuta turhaa roipetta (johon kuuluu myös kivipiira)
• linnussa rasvan määrän pitää olla maksimissaan 20 %, noin 15 % olisi parempi; linnussa rasva on aina nahan alla, ja korkea rasvamäärä kertoo, että mukana on paljon nahkaa
• ylipäätään yli 22 % rasvaa sisältävissä lihoissa proteiinien määrä alkaa olla matala
• proteiinia ei saisi olla koskaan alle 12 prosenttia

Kuivamuonissa voi myös pitää muistisääntönä proteiinin määrissä, että jos ruokaa annetaan sen verran, että paino pysyy kohdallaan (taas kerran sterilisoidut nartut ovat ongelma), niin

• 17 – 24 % riittää ylläpitoon
• pennuilla ja aktiivisilla pitäisi olla 28 – 32 %
• alle 15 altistaa taatusti puutoksille

Oireet

Proteiinien vajee näkyy äkkiä ilmiasussa:

• matta ja kuollut turkki
• kuiva ja hilseilevä iho
• halkeilevat ja kuiva anturat
• heikko jaksaminen ja flegmaattisuus
• lihaskato (ja huono suorituskyky)
• huonosti paranevat naarmut ja haavat
• joskus harvemmin matalat veriarvot, kuten hemoglobiini

Kuten huomaa, niin oireet ovat melkoisen yleisiä ja voivat johtua muistakin syistä. Nuo kaikki sopivat myös rasvavajeeseen, kilpirauhasen vajaatoimintaan tai liikkuvilla koirilla ylikuntoon.

Asian selvittäminen vaatii siis koiran koko ruokinnan ja elämisen pohtimista. Proteiinien määrän nostaminen ei auta, jos hilseilyn syy on lattialämmitys. Samaten kuivamuonan vaihtaminen lihaan ei pelasta, jos lihasköyhyys johtuu sohvalla makoilusta (aidosti melkoisen usein lihasköyhyys tarkoittaakin koiran laihuutta, ja se korjaantuu usein lihalla; mutta se on oma juttunsa).

Jos et osaa itse haarukoida oikeaa ratkaisu, niin buukkaa puhelinaika.

Käytännön ruokinta

Oikeastaan koskaan ei tarvitse laskea proteiinien saantia. Sitä käytetään usein vain todistamaan, että koira saa liian vähän; saa 80 grammaa, kun pitäisi saada 200 grammaa. Tuon huomaisi itsekin, jos osaisi katsoa – usein oman koiran ruokinta on eräällä tavalla liian lähellä, että sitä tajuaisi kyseenalaistaa.

Ruokinnassa voi noudattaa sitä kuuluisaa maalaisjärkeä (joka vaatii toki perusteiden osaamista, mutta siksi tätä luetkin).

• jos ruoka-annoksen koko on jotensakin järkevä, niin proteiineja saa riittävästi
• jos ruoka sulaa ja vatsa toimii, niin proteiineja saa riittävästi
• jos ruuassa on kohtuullinen raakaproteiiniprosentti, niin proteiineja saa riittävästi
• jos ruuan raaka-aineet ovat edes kohtuullisen järkeviä, niin proteiineja saa riittävästi
• jos liha näyttää lihalta, niin usemmiten proteiineja saa riittävästi (jauhetut broilerin luut näyttävät kylläkin erehdyttävän paljon jauhelihalta)

Jos epäilee koirallaan proteiinivajetta, niin korjausliike on kohtuullisen helppo:

1. Annetaan enemmän ruokaa
2. Vaihdetaan ruoka

Jos tuo kaksikko ei anna apua, niin sitten syy saattaakin olla syvempi, eikä välttämättä liity mitenkään proteiinien vajeeseen, vaan johtuukin ihan muusta.