Koiran ruokinnassa keskitytään usein proteiinien saantiin. Useimmiten aivan turhaan ja jopa vääristä syistä. Usein kyse on vain siitä, että omistajille ei ole ollut koko ruokintahistorian aikana kuin kolme tunnuslukua: proteiinien määrä, rasvojen määrä sekä kalsiumin ja fosforin suhde.

Koska ne ovat olleet paljon mainoksissa ja ovat olleet hyvin pitkälle ainoita ruokia toisistaan erottavia mitattavia määreitä, niin ne ovat nousseet liian merkityksellisiksi. Tuo tarkoittaa ajatusta, että enemmän on aina parempi ja tuolla kolmikolla saadaan mikä tahansa koiran ongelma korjattua.

Proteiinien tarve

Koiran proteiinien tarve on periaatteessa

• aikuiselle 5 g/MEkg/vrk (2 – 3 g/kgEP)
• pikkupennulla 14 g/MEkg/vrk (käytännössä sen mitä se syö)
• 16vk pennulla 9 g/MEkg/vrk, riippuen kiihkeän kasvun vaiheesta (3 – 5 g/kgEP)

Paino on sanalla periaatteessa, sillä tuo on laskettu siitä annosmäärästä, jota noin 24 % proteiinilla oleva kuivamuonaa on syötävä, jotta ei tulisi ongelmia. Asia voidaan yksinkertaistaa väitteeseen, että huonolaatuisella ja matalan sulavuuden proteiinikoostumuksella tarvitaan em. määriä. Aidosti koiran tarve on alempi, varsinkin raakaruokinnassa.

Rasitus ei sinällään lisää proteiinien tarvetta, ei myöskään lihaksiston rakentaminen tai huoltaminen. Proteiineja lisätään palautumisjuomiin siksi, että nopeuttavat palautumista prosessina – ei siksi, että koira (tai ihminen) niitä ehdottomasti tarvitsisi. Tosin tämä edellyttää, että koira saa ylipäätään tarvettaan enemmän proteiineja, mielellään hyvälaatuisia. Yleensä normaaliruokinnassa asia onkin näin, mutta rajoitetulla ruokavaliolla olevat (allergisiksi nimetyt, munuaisruokinnalla olevat, sterilisoidut lihavat nartut) voivatkin olla puutteen rajoilla, osalla on jopa selvät puutteen merkit.

Aminohapot

Ruuan laatu mitataan sen sisältämien aminihappojen mukaan, mutta silti painotus on proteiinimäärässä. Siksi on vallalla käsitys, että pavut olisivat lihaan verratava proteiinilähde vain siksi, että niissä on kuiva-aineessa vastaava proteiinimäärä. Kuitenkin jos proteiinien saanti perustuu pelkkiin papuihin, niin syöjä sairastuu ajan myötä aivan riippumatta kuinka paljon syö. Soija on ainoa, jossa on koiran (ja ihmisen) välttämättä tarvittavat aminohapot, mutta koska niitä tulee keskinäisiä määriä eri suhteissa kuin lihoista, niin soijaa olisi syötävä vähintään kaksinkertainen määrä lihaan verrattuna. Lisäksi ongelmaa tulee sulavuudessa, jonka takia pähkinät ja siemenet ovat erittäin huonoja proteiinien lähteitä aivan riippumatta proteiinien aminohappokoostumuksesta.

Yksikään elävä olento ei käytä ravinnokseen proteiineja, vaan proteiinien sisältämiä aminohappoja. Proteiinipitoisuus ilmoitetaan vain siksi, että se on helppo mitata ja kertoo eräällä tavalla ylimmän tason määrät. OIkeammin se ilmoittaa vain arvion, koska analyyseissä ei mitata proteiinien määrää, vaan typen määrä. Typen määrä muutetaan vastaamaan raakaproteiinia yksinkertaisen kertolaskun myötä. Kun ruokaa lisätään typpeä, mutta ei välttämättä proteiinia (sinimailanen, herneen puristusjäte, apila), niin ruuassa näyttää olevan enemmän proteiinia kuin aidosti on, koska typpeä on enemmän.

Ruokien proteiinimääriä

Verrataan hieman eri ruokien vähimmäissyöntimääriä proteiinimäärien kautta, jos ne ovat ainoita lähteitä.

Tarpeeksi on oletettu 3 g/kgEP ja syöntimäärät ovat per painokilo ja 30 kg koiralle.

Taulukon ainoa idea on hahmottaa, että ei tarvitse luulla jonkun olevan hyvä proteiinien lähde. Jokainen tietää suunnilleen kuinka paljon oman koiran pitää syödä määrättyä kuivamuonaa ja lihaa. Silloin tietää suoraan paljonko jotain proteiinilisäksi miellettävää olisi annettava.

• jos 100 grammassa on saman verran proteiinia (joka on sama kuin prosentti) niin tarvitaan yhtä paljon kuin ruokaa
• jos 100 grammassa on puolet vähemmän proteiinia (puolet pienempi prosentti kuin ruuassa) niin sitä tarvitaan kaksi kertaa enemmän kuin ruokaa
• jos 100 grammassa on kaksi kertaa enemmän proteiinia (prosentti on kaksi kertaa suurempi kuin ruuassa) niin sitä tarvitaan puolet vähemmän kuin ruokaa

Sen jälkeen ei tarvitse enää kuin miettiä, että sopiiko määrä koiralle; onko sitä järkevää antaa. Ihan joka päivä annettuna puoli kiloa luuta, raejuustoa tai pakastekalaa ei ole kovinkaan fiksu veto verrattuna samaan määrään 20 % kuivamuonaa, vaikka proteiinia suunnilleen sama määrä tuleekin. Kuivamuonan korvaaminen kolmella litralla piimää tai tusinalla kananmunia päätyy katastrofiin, vaikka niistäkin saadaan sama proteiinimäärä.

Voit lukea enemmän proteiinien ja aminohappojen tehtävästä täältä: Proteiinit ruokinnassa