Useimmiten koirien kuivamuonia arvostellaan siitä, että niissä on niin paljon hiilihydraattia. Jos hiilihydraatit saadaan viljoista, niin tilanne on vieläkin pahempi. Kyseessä on useamman eri asian sekoittuminen höystettynä sekaannuksilla, väärinymmärryksillä ja luuloilla. Tehdään asia heti selväksi: hiilihydraatit eivät ole koiralle vaarallisia tai edes haitallisia. Mutta ne ovat usein turhia.

Hiilihydraatit antavat koiralle kaksi asiaa:

• energiaa
• kuitua

On ymmärrettävä, että mitään muuta hiilihydraateista ei saa. Se, että elimistö käyttää glukoosia monessa eri prosessissa, on hieman eri asia, mutta kaloreiden polttamisesta siinäkin on kyse. Glukoosista ei tehdä mitään. Se ei ole luuston rakenneosa, sillä ei suojata hermostoa eikä rakenneta lihaksia. Glukoosi ei toimi vasta-aineina eikä kuljeta happea. Mutta glukoosi antaa sen energian, jolla kaikki tuo kyetään tekemään.

Ajattelet, siis olet. Sama pätee koirillakin, osalla enemmän ja osalla sitten vähemmän. Mutta ajattelu toimii nimenomaan glukoosilla (toki, myös ketoaineilla, mutta se on poikkeustilanne).

Kun koira saa hepulin ja juoksee hetken ympyrää ja kahdeksikkoa sen mitä moottorista lähtee, niin sen lihakset käyttävät polttoaineena glukoosia. Kun se hetken kuluttua romahtaa maahan hulluna läähättäen ja kieli kolmeen kertaan kaulan ympäri, niin solujen käyttämä sokeri on loppunut.

Hiilihydraatit ovat siis erittäin tärkeitä. Mutta tuo kaikki kuvaa sitä mitä glukoosi tekee elimistössä. Se on eri asia kuin että onko koiran saatava hiilihydraatteja ruuastaan ja jos, tai kun, se niitä saa, niin onko niistä jotain haittaa.

Hiilihydraatin tarve

Koira ei sinällään tarvitse hiilihydraatteja. Vaikka VHH ja ketodieetit ovatkin pop, niin ihminen ei pysty olemaan kovinkaan kauan hiilihydraatittomalla ruokavaliolla. Niiden laihduttava vaikutus ei muuten liity suuremmin itse hiilihydraatteihin, vaan energiavajeeseen, kun sokerit jätetään pois, eikä rasvaa nosteta riittävästi. Koira sen sijaan petona ei tarvitse ehdottomasti ruuastaan hiilihydraatteja, eikä se silti mene ketoosiin.

Kaikkien nisäkkäiden energia-aineenvaihdunta solutasolla on hyvin samankaltaista. Aivot ja solut tarvitsevat sokerinsa aivan riippumatta onko kyseessä syntymävegaani hevonen, kaatopaikkakaikkiruokainen ihminen tai lihaa syövä peto, kuten koirat tai kissat. Se, että miten elimistö käsittelee syödyn ruuan taasen eroaakin, ja huomattavasti.

Hevosella ei ole sinällään puutetta hiilihydraateista, mutta se on huonosti sulavaa. Hevonen on sopeutunut siihen korvaamalla laadun määrällä ja syömällä koko ajan, pureskelemalla ruokansa ja pilkkomalla loput umpisuoliavusteisesti bakteereilla. Mutta hevosen ruokavaliossa on vähän rasvaa, joten rasvahapot tulevat bakteeritoiminnan avulla. Ihminen on avuton eläin ja sen on syötävä kattavasti kaikkea saadakseen edes jotain, koska ruuansulatus on kehno ja aineenvaihdunta tehotonta (se, että evoluutio säästi ihmisen, on suuria mysteereitä; meillä ei ole mitään muuta erikoistumista kuin sopeutuminen. Ja liikkuvat peukalot). Pedot taasen saavat riittävästi helposti sulavaa lihaa ja siitä rasvat, mutta eivät hiilihydraatteja. Kun hevoset tekevät suolistossa rasvansa, niin petojen vastaisku on tehdä sokerit maksassa proteiineista ja rasvoista.

Hiilihydraatin tarve ruuan takia

Koiran hiilihydraatin tarve tulee sen ruuasta. Jos koira saa tarpeeksi lihaa, niin se ei tarvitse mitään sellaista, josta saataisiin hiilihydraatteja. Mutta kun lihan määrä, aidosti syötävät rasvagrammat, vähenevät, niin kalorivaje on paikattana jollain. Jos lisäenergiaa ei saada, niin koiralle käy kuin ihmiselle ketoruokavaliolla: se laihtuu.

Koirille on iät ajat tarjottu lihan korvikkeeksi viljoja, puuroja, leipää, ihmisten ruuan jätteitä. Alle 10 tuhannessa vuodessa opportunisti kehittyi sen verran, että se ei kuollut nälkään moisella ruualla. Itseasiassa kyky käyttää hiilihydraatteja, tosin rajallisesti, lienee ollut koirilla koko ajan ja liittynee niiden kykyyn syödä myös raatoja. Kun ihminen säilyi hengissä sopeutumisella, niin susi ja sen sukulaiset tekivät aivan samoin – ei ole sattumaa, että kapeina lajeina ihminen ja susi muunnoksineen ovat levinneet joka paikkaan maapalloa.

Kuivamuonavalmistajat ja kuivamuoniin tukeutuvat väittävät mielellään, että koiran on saatava hiilihydraatteja ravinnostaan. Se mitä he aidosti sanovat, on että koiran ruokaan on lisättävä jotain hiilihydraattipitoista, koska lihaa annetaan liian vähän – mutta tuo ei kuulosta yhtä vakuuttavalta, eikä myyvältä.

Hiilihydraattien terveysvaikutukset

Hiilihydraateilla ei ole terveysvaikutuksia. Jos niitä annetaan liikaa, niin koira lihoo. Niin se lihoo liiasta rasvastakin. Oikeastaan ainoa ero on, että hiilihydraatin varastomuoto sekä glukoosin käyttö kuluttuvat vettä, kun taasen rasvan varastointi syrjäyttää vettä muihin kudoksiin ja rasvan poltto kaloreiksi tuottaa vettä.

Koiralle voi kuitenkin syöttää ihan samanlaista hiilihydraattipullaa kuin mitä omistaja syö. Kun omistaja sairastuu kakkostyypin diabetekseen, niin koira kysyy, että saisiko toisen annoksen vai lähdetäänkö lenkille – insuliiniherkkyys ei kuitenkaan kärsi.

Usein pelotellaan miten koirien hampaat kärsivät sokerin syömisestä, aivan kuten ihmisilläkin. Tuokaan ei täysin pidä paikkaansa. Koiran suun kemia on erilainen kuin ihmisellä ja koirien hammaskiviongelma, joskus myös reikiintyminen, johtuu ylipäätään sellaisen syömisestä, joka ei huuhtoudu hampaista. Ongelma on siis ruuan rakenteessa, ei ruuan koostumuksessa.

Kaikki se mistä hiilihydraatteja syytetään, tarkoittaa kaikkea sitä

• mitä ei saada, koska käytetään jotain, joka antaa hiilihydraatteja
• ruoka-ainetta, jota sanotaan väärin hiilihydraatiksi

Ruoka ja ruuan puute

Lihaa kutsutaan turhan usein proteiiniksi. Silloinkin, kun siinä on vain 12 prosenttia proteiineja ja peräti 20 prosenttia rasvaa. Sopivissa vastaavasti hiilihydraateiksi kutsutuissa, vaikka soijassa, on enemmän proteiinia kuin huonoissa lihoissa, mutta ei niitä silti proteiineiksi kutsuta. Kuivamuonissa on kaikkia, mutta ei niitäkään tarpeen mukaan kutsuta proteiiniksi, rasvaksi tai hiilihydraatiksi.

Tuo tarkoittaa sitä, että ruoka-aineita ei saa kutsua jollain valikoidulla niistä saatavan energiaravintoaineen nimellä. Paitsi että se on virhe ja väärin, niin se opettaa ajattelemaan asioita väärillä perusteilla.

Jokaiselle lienee tuttu sanonta: määrä tekee myrkyn. Tämä pätee ruuissakin.

Jos koiralle annetaan pelkkää seitiä, niin se on hyvin nopeasti sairas koira. Syy on rasvan puuttuminen.

Jos koiralle annetaan pelkkää läskiä, niin se on hyvin nopeasti sairas koira. Syy on proteiinien puuttuminen.

Jos koiralle annetaan pelkkää kaurapuuroa tai perunamuusia, niin se on hyvin nopeasti sairas koira. Syy on se, että proteiineja on liian vähän tai ne ovat huonolaatuisia ja rasva puuttuu.

Ne ruokaongelmat, joista hiilihydraatteja syytetään, eivät liity sinällään mitenkään hiilihydraatteihin. Ne johtuvat siitä ruoka-aineesta, jossa on hiilihydraattia. Joko sen määrästä, laadusta tai molemmista.

Kun kuivamuonassa on 4 % lihaa, niin ei sen ongelmat johdu hiilihydraattia antavasta riisistä. Itseasiassa riisi ja sen hiilihydraatti ovat ainoa asia, joka estää koiraa kuolemasta nälkään. Ongelmat johtuvat siitä, että lihaa on vain 4 prosenttia.

Kuin kuivamuonassa oleva maissi aiheuttaa ilmanlaatuongelmia – koira piereskelee niin paljon, että kylä tuomitaan saastuneeksi –  niin ei se johdu hiilihydraateista, vaan siitä, että ruoka-aineena käytetty maissi ei sula. Jostain syystä tämä on suomalaisille suunnattoman vaikea ero ymmärtää, vaikka olemme nauriista perunaan vaihtanut kansa. Ei raaka peruna sula, mutta kypsä sulaa hyvinkin.

Toki sulamaton hiilihydraatti maistuu suolistobakteereille ja pahimmillaan sotkee systeemin. Jos maissi korvataan kypsällä maissitärkkelyksellä, tai vaikka puhtaalla sokerilla, niin bakteereille mitään päädy. Kaikki imeytyy ja käytetään energiaksi. Mutta aivan samalla tavalla bakteerit popsivat proteiineja, eikä silti selitetä kuinka haitallisia proteiinit ovat. Melkoinen osa raakaruokittujen ongelmista johtuu sulamattomasta proteiinista jänteiden ja rustojen takia.

Se, että suolisto-oireet tai hiiva selitetään sulamattomalla hiilihydraatilla kertoo mitä tapahtuu. Syy on edelleen sen hiilihydraatit sisältämän ruoka-aineen sulamattomuudesta. Täysin vastaavasti voidaan selittää sulamattomalla proteiinilla tismalleen samat ongelmat, mutta syy itsessään ei ole proteiineissa, vaan proteiinit tarjoavan ruoka-aineen sulamattomuuudessa. Ero on täysin selvä ja merkityksellinen.

Rasva on ainoa, joka ei elätä bakteereja. Se tappaa ne, ja aiheuttaa siksi liikaa annettuna ns. rasvaripulin.

Kuivamuonat aiheuttavat koirille hiivaa ja suolisto-oireilua; kaikkea sitä, jota eläinlääkärit hyvin epäammattimaisesti diagnosoivat allergiaksi. Kun he määräävät kuivamuonan, jota yhtä epäammattimaisesti ja totaalisen väärin kutsutaan eliminaatioksi, niin he yrittävät ratkaista tilanteen antamalla raaka-aineiltaan erilaista ruokaa toivoen, että sen sulavuus on parempi tai rakenne sellainen, että se ei innostaisi paksusuolen bakteereja. Mutta siinäkään kyse ei ole hiilihydraateista – joiden määrää muuten aina nostetaan noissa täysin laittomasti lääkinnällisiksi tai epäammattimaisesti funktionaalisiksi ruuiksi kutsutuissa eväissä.

Itseasiassa koskaan kuivamuonien historiassa ongelma ei ole sinällään ollut hiilihydraateissa tai siinä raaka-aineessa, joka hiilihydraatit on antanut (kyllä, maissi on eräänlainen poikkeus). Ennen perussyy oli lihan vähyys. Tänä päivänä tuoreiden lihojen myötä ongelman ydin lienee lihoiksi kutsuttujen eläinperäisten tuotteiden laatu. Siis laaduttomuus.

Tilanne on mielenkiintoinen. Kaikki se mistä syytetään hiilihydraatteja, johtuukin siitä mitä kutsutaan lihaksi. Ja kumpaakin kutsutaan väärällä nimellä.

Hiilihydraattien käyttö

Koska hiilihydraatteja ei tarvita, niin sellaisia ruokia, jotka antavat hiilihydraatteja, ei tarvita. Mutta se valinta koskee raakaruokkijoita. Kuivamuonaa käyttävillä on vain kaksi työkalua:

• jos haluaa vähentää hiilihydraatteja, on annettana energiaruokia malliin 30/20
• jos haluaa antaa enemmän hiilihydraatteja, on annettava köyhempää ylläpitoruokaa tyyliin 22/10

Kuivamuonaa antavien kannattaakin miettiä hiilihydraatteja enemmän sitä mitä valmistusaineissa aidosti lukee.

Niitä raaka-aineita, jotka antavat hiilihydraatteja, voi käyttää sairasruokintojen tukena. Kuten vaikka ottaa aidosti lisäenergiaa glukoosisiirapista tai tavallisesta siirapista. Tai käyttää perunaa tai puuroja täyttämään suolistoa.

Kyse on koko ajan siitä, että ymmärretään muutama perusasia:

• hiilihydraatti ei ole vaarallinen
• raaka-aine, jossa on hiilihydraattia, voi olla ongelma
• huonolaatuisella lihalla ja luilla on tehty suhteessa enemmän vahinkoa kuin viljoilla tai perunalla/bataatilla koskaan