Tyvestä puuhun noustaan, ja sama koskee koira-asioita. Katiska tarjoaa koulutuksen ruokinnan laskemisen perusasioihin. Asiat on yritetty tehdä mahdollisimman helpoiksi ja käytännön läheiseksi, joten sen sisäistäminen onnistuu varmasti kaikilta.

Ravitsemus ja ruokinnan teoria perustuu termeille, jotka on asiaan tutustuville kaikkea muuta kuin tuttuja. Ei johinkin metaboliseen painoon missään muualla törmää. Jos lisäksi mikron kokoluokka ja suomalaisten perusinhokki, prosenttilaskut, ovat hävinneet koulun jälkeen päästä, niin tuntuuhan koiran ruokinta ja sen laskeminen äkkiä avarustieteeltä. Mutta ei kyse ole siitä. Kysymys on vain perusteiden oppimisesta ja se pätee aivan kaikessa. Jos ei tee käsitöitä, niin ristipisto kuulostaa vain omituiselta ja puolan toiminta ompelukoneessa aivan mahdottomalta. Eivät autojen rassaajat pidä sytytysjärjestelmää mitenkään ihmeelliseltä, mutta muille se tuntuu siltä kuuluisalta rakettitieteeltä.

Kysymys on vain oppimisesta ja opettelusta. Nyt opetellaan miten tapahtuu koiran ruokinnan laskeminen.

Elopaino vastaan metabolinen paino

Koiran paino voidaan kertoa kahdella eri tavalla. Puhutaan

• elopainosta ja
• metabolisesta painosta

Elopaino on se luku, jonka vaaka näyttää. Siis paljonko koira oikeasti painaa. Metabolinen paino taasen on elopaino potenssiin 0,75. Se on ikäänkuin suhdeluku, joka kertoo kuinka suuri osa koiran painosta on ”elävää”, aineenvaihdunnallisesti aktiivista. Pienillä koirilla mm. pelkästään ihon osuus koko koirasta on suurempi suhteessa elopainoon, jonka takia niiden metabolinen paino on myös suurempi (suhteessa elopainoon).

Elopainon ja metabolisen painon erottaa toisistaan lyhenteistä. Elopainossa merkitään usein (Sumpussa aina) EP painon yhteyteen – lyhenne sanoista EloPaino. Riippuen kuka jutun on kirjoittanut, niin EP voi olla kilojen edessä tai takana, kgEP tai EPkg, Mutta se tarkoittaa aina samaa asiaa.

ME taasen tarkoittaa MEtabolista painoa, ja aivan samoin se voi olla painon edessä tai takana: kgME tai MEkg.
Kumpaakin suuretta käytetään koirien ruokintalaskuissa. Vaikea selitys on se, että kun jotain ainetta tarvitaan tasaisesti enemmän mitä painavampi koira on, niin käytetään elopainoa ja metabolista painoa käytetään silloin, kun tarve vähenee suhteessa sen elopainoon koiran koon kasvaessa; suhteellisesti silloin pienempi koira saa enemmän kuin iso.

Ero tulee siinä, että elopainossa yhden pykälän, eli vaikka kilogramman, ero on aina yksi. Kolme pykälää painavampi koira on silloin kolme kiloa painavampi. Sitä kutsutaan lineaariseksi eli tasaisesti nousevaksi asteikoksi. Metabolisessa painossa käytetään logaritmista asteikkoa, jossa aina yksi pykälä onkin esimerkiksi 10 kertaa enemmän (logaritmisia asteikkoja on useita, eikä ole sääntö, että yksi väli olisi aina 10, se voi olla mitä vain – siksi käytetään esimerkiksi potenssilaskuja tai katsotaan valmiista taulukosta mitä tarvitaan).
Kun elopainolla ja lineaarisella asteikolla annetaan vaikkapa sinkkiä 2 mg/kgEP, niin aina annetaan 2 mg jokaiselle painokilolle. Joten kun paino nousee kilon, niin annetaan 2 mg, ihan joka kerta.

Jos leikitään, että metabolisen painon asteikko olisi aina 10 kiloa, ja annettaisiin kalsiumia 130 mg/kgME, niin aina uusi 130 mg annos annettaisiin joka kerta, kun paino on 10 kertaa enemmän kuin edellinen mittaviiva olisi ollut. Eli jos kilon koira saisi 130 mg, niin vasta 10 kg koira saisi kaksi kertaa 130 mg ja 100 kg koira kolme kertaa 130 mg – jokainen pykällys kertoisi kuinka monta kertaa enemmän annettaisiin ainetta ja jokainen pykällys olisi koiranpainossa aina 10 kertaa enemmän.

Koska metabolisen painon asteikko olisi vaikea mieltää, niin käytetään potenssilaskua, eli korotetaan paino potenssiin 0,75, niin laskimella saadaan välittömästi paljonko koiran olisi saatava – päässä tuo on suunnattoman vaikea laskea.

Metabolinen paino

Ruokintalaskuissa tarvitaan usein metabolista painoa. Se kertoo eräällä tavalla kuinka paljon koiran painosta on ikäänkuin elävää massaa, joka vaatii energiaa ja ravintoaineita. Koska pienillä koirilla on suhteessa koko painoonsa enemmän mm. ihoa ja muuta kudosta kuin isoilla, niin niillä on myös suurempi metabolinen paino suhteessa elopainoon kuin isoilla – näkyy mm. siinä, että pienet koirat tarvitsevat enemmän ruoka kuin isot, toki taas suhteessa painoonsa eikä grammoina ruokakipossa.

Elopaino on se minkä vaaka näyttää, mutta metabolisen painon joutuu laskemaan. Hyvä puoli on se, että sitä ei tarvitse laskea koskaan päässä, vaan vaatii aina laskimen. Sekin on hyviin puoliin laskettavissa, että kaava on helppo:

Suomennettuna tuo tarkoittaa sitä, että korotetaan elopaino potenssiin 0,75 ja saadaan metabolinen paino (EP = elopaino, ME = metabolinen paino; Marika käyttää sitä usein kilon edessä, minä taas jäljessä – sille ei ole sääntöä, vaan kyse on opitusta tavasta, mutta merkitsee aina samaa).

Se miten saat potenssiin korotuksen laskettua laskimella, on helpompi esittää videona – lasken sen 30, 12 ja 58 kilolle:

 

Muutama valmiiksi laskettu metabolinen paino:

• 5 kg = 3,3 kgME
• 10 kg = 5,6 kgME
• 20 kg = 9,5 kgME
• 30 kg = 12,8 kgME
• 40 kg = 15,9 kgME
• 60 kg = 21,6 kgME

Märkäpaino ja kuiva-aine

Ravitsemuksessa verrataan yleensä aina ruokia niiden kuiva-aineen suhteen. Kuiva-aine on kaikki se mitä jää jäljelle, kun otetaan vesi pois: proteiinit, rasvat, hiilihydraatit, mineraalit ja vitamiinit. Kääntäen, kun puhutaan märkäpainosta, niin ruuassa on vesi mukana.

Sumpussa käytetään kuivaaineesta lyhennettä KA, usein painon yhteydessä kuten gKA, joka siis tarkoittaa grammaa Kuiva-Ainetta. Englanniksi lyhenne DM eli dry matter. Märkäpainolle ei ole aivan yhtä vakiintunutta merkitsemiskäytäntöä, vaan paino ilman määrettä tarkoittaa (asiayhteydestä riippuen) märkäpainoa tai sitten se on lyhennetty MA.

Kuiva-ainekäsitettä tarvitaan siksi, että voitaisiin verrata samoja asioita ilman, että ruuan sisältämä vesimäärä muuttaisi asiaa. Silloin sata grammaa on aina samaa asiaa tarkoittava. Se mikä kuiva-aineesta tekee vaikean, on että sitä ei voida suoraan siirtää ruokintaan – ruuassahan on aina myös vesi mukana. 100 grammaa kuiva-ainettahan ei tarkoita samaa kuin 100 grammaa syötettävää ruokaa.

Lihassa on vettä noin 60 – 80 prosenttia riippuen lihan laadusta, ja laatu tarkoittaa tässä ajatusta ns. puhtaasta lihasta ilman jänteitä, rustoja, mahdollisesti jauhettua luuta ja normaalia korkeampaa rasvaa. Se on siis ihmispuolelta lainattu käsitys.

Kuivamuonissa puhutaan usein, että ilmoitetut määrät ovat kuivapainosta – joka on siis sama asia kuin kuiva-aine. Joskus se pitää paikkaansa, muistaakseni Jahti & Vahdissa ilmoitetaan proteiini- ja rasvamäärät kuiva-aineesta, kuten myös NEU-lihoissa, mutta useimmiten termiä käytetään hieman väärin, koska kuivamuonissa on noin 10 prosenttia vettä mukana. Käytännön elämälle tuolla ei kuivamuonissa ole suurtakaan merkitystä, koska niiden sisältämä nestemäärä ei vaikuta kuin pari prosenttiyksikköä kuivapainoissa näyttämään paremmalta, kuin jos määrät olisi ilmoitettu ”märkäpainosta” eli huomioiden se 10 % nestemäärä painossa. Sen lihoissa kuiva-aineesta ilmoittaminen on hämäävää, koska suurin osa käyttää märkäpainoja – silloin voi näyttää siltä, että 30 % proteiini on paljon korkeampi kuin kilpailijan 14 %, vaikka korkeammassa prosentissa on vain  ilmoitettu kuiva-aineesta ja matalammalla märkäpainosta. On siis aina tiedettävä, tavalla tai toisella, kummasta puhutaan ja verrata toisiinsa vain samalla tavalla laskettuja määriä.

Mitä alempi on lihan vesimäärä (eli siinä on painonsa suhteen korkeampi kuiva-ainemäärä), niin sitä enemmän siihen on sekoitettu jotain, jossa on vähän vettä. Ihrassahan ei ole käytännössä vettä, koska se on puhdasta rasvaa, tai lihan joukossa on paljon luuta, jossa on myös vähän vettä.

Kun tiedetään paljonko jossain ruoka-aineessa on kuiva-ainetta, niin sen määrät märkäpainossa on helposti laskettavissa prosenttilaskujen kautta. Se mikä ei ole helppoa, on arvioida veden määrä.

Leikitään numeroilla hieman.

On siis tilanteesta riippuvaa, että koska käytetään märkä- ja koska kuiva-ainetta. Hyvänä nyrkkisääntönä voidaan pitää, että ruuassa puhutaan märkäpainosta aina kun verrataan syötäviä määriä. Jos taasen tehdään ravitsemukseen liittyviä ruoka-ainevertailuja, niin käytetään kuiva-aineita – mutta silloin on koko ajan pidettävä mielessä nesteen merkitys aidoissa annoskooissa. Kurkussa on kaliumia noin 12 % kuiva-aineessa, jonka antaisi ymmärtää kurkun olevan erinomainen kaliumin lähde. Mutta kun sitä on 240 mg/100 g märkäainetta, niin se ei enää sitä olekaan.

Kilot, millit ja mikrot

Mikrot ja millit ovat kymmenkertoimia. Se kuulostaa hankalalta, mutta silti niitä käytetään lähes joka päivä. Kukaan ei pelästy, kun leipomisessa pitää mitata jotain desilitrana tai jos jonnekin on matkaa kilometrejä. Kun koira punnitaan, niin kilogrammat eivät ole minkäänlainen kauhun paikka – paitsi kun niitä on liikaa tai liian vähän.

Kilo tarkoittaa tuhatta. Metri on metri, sellainen reipas askel, ja tuhat metriä on kilometri. Vastaavasti gramma on niinsanottu perusyksikkö. Se on suunnilleen neljäsosa teelusikallisesta. Leipojat tietävät, että maustemitallinen on noin kaksi grammaa. Kaupasta ostettu sokeripussi painaa kilon eli kilogramman. Se on siis sama kuin tuhat grammaa. Koiranruokasäkki painaa melkoisen yleisesti 15 kg, eikä taaskaan ketään pelota (kuin enintään hinta) se, että se tarkoittaa samaa kuin 15000 grammaa.

Kilo on helppo kahdesta syystä. Sitä käytetään niin usein, että se on tuttu. Oleellisin syy on kuitenkin se, että olemme niin tottuneita siihen, että meidän ei tarvitse miettiä sen perusyksikön, vaikkapa gramman tai metrin, määriä. Me käytämme koko ajan riittävissä määrissä kiloja, koska ei ole mitään tarvetta miettiä muulla kymmenkertoimella, Sama pätee perusyksiköihin. 100 metriä on 100 metriä ja vaikka sen voisikin ilmoittaa 0,1 kilometrinä, niin ei sitä kukaan tee. Siinä mittakaavassa metri riittää ja metriä käytetään.

Sama pätee toiseen suuntaan. Millimetri on se lyhyt väli mittanauhassa. Kun mittaamme erittäin lyhyitä etäisyyksiä, niin ei kukaan mieti sitä, että milli tarkoittaa samaa kuin tuhannesosa. Se vastaa siis mittakaavaltaan täysin samaa kuin kilo, mutta toiseen suuntaan. Kun tarvitaan hieman pidempää lyhyttä mittaa, niin siirrymme täysin luontevasti käyttämään senttejä. Suunnilleen jokainen osaa tehdä kerroinmuutoksen suoraan lonkalta, miettimättä. Kymmenen milliä on yksi sentti. 100 senttiä on yksi perusmitta, oli se sitten metri tai euro. Sentti tarkoittaa siis sadasosaa; euro on sata senttiä ja metri on sata senttimetriä.

• mikro on perusyksikön miljoonasosa ja millin tuhannesosa; kun jaat perusyksikön miljoonalla, niin saat mikrot tai jos kerrot mikrot miljoonalla, niin saat perusyksikön.Kun gramma jaetaan miljoonaan osaan, siis 1/1000000 eli 0,000001 saadaan mikrogramma – nämä määrät ovat ihan tyypillisiä vitamiineissa, mutta meille aivan mahdottomia havaita.
• milli on tuhannesosa, eli perusyksikkö jaettuna tuhannella; millit muutetaan perusyksiköksi kertomalla tuhannella (milligramma on 0,0001 grammaa ja gramma on 1000 milligrammaa)
• sentti on sadasosa, eli perusyksikkö jaettuna sadalla; sentit muutetaan perusyksiköksi kertomalla sadalla (senttimetri on 0,01 metriä ja metri on 100 senttimetriä)
• kilo on tuhat, eli perusyksikkö kerrottuna tuhannella; kilot muutetaan perusyksiköksi jakamalla tuhannella
• mega on miljoona eli perusyksikkö kerrottuna miljoonalla; megat muutetaan perusyksiköksi jakamalla miljoonalla

Alle gramman kokoluokassa ilmoitettavat määrät vaativat usein seurakseen täyteaineita – jotta niistä tulisi meille näkyviä. Täyteaine voi olla luontainen, kuten luussa – fosfori, happi, vety ja muut hivenaineet muodostava luun, jossa kalsium on vain osa – ja siksi luuta annostellaan enemmän, kuin puhtaampaa kalsiumia.

Netin syövereistä löytyy useita palveluja, jotka muuttavat vaikkapa mikroja milleiksi. Tämä on yksi monista: convertworld.com

KY, IU ja IE

KY, IU ja IE tarkoittavat kaikki samaa asiaa, kansainvälistä yksikköä. IU on englanninkielinen lyhenne sanoista international unit ja IE taasen ruotsia. Kansainvälistä yksikköä käytetään kuvaamaan jonkun aineen biologista aktiivisuutta, kun taasen milli- tai mikrogrammat kertovat määrän painona. Vaikka niitä voidaankin muuttaa molempiin suuntiin, niin ne tarkoittavat hieman eri asiaa.

E-vitamiinista on useita eri muotoja, mutta ne kaikki toimivat hieman eri tavalla ja eri tehokkuudella kehossa, mutta silti koko ajan puhutaan E-vitamiinista. E-vitamiinien yhteismäärä voidaan ilmoittaa milligrammoina, mutta jos halutaan tietää paljonko ruuassa olevien kaikkien E-vitamiinimuotojen aktiivisuus vastaisi alfa-tokoferolia, joka on E-vitamiinimuotojen aktiivisin otus, niin se kerrotaan kansainvälisenä yksikkönä, KY:nä.

KY:t ovat siis yksi tapa standardisoida niin, että vertailu olisi helpompaa. Se, että vertailussa silti pitäisi tietää mistä E-vitamiinin muodoista on kyse, vaikeuttaa lisää asiaa. Hyvä puoli on se, että aktiivisuuden ja eri muotojen miettiminen on puhdasta jatkokurssiaihetta ja liittyy enemmän ravitsemuksen teoriaan kuin käytäntöön. Arjessa riittää mainiosti se, että tietää paljonko ruuassa on vaikka vitamiineja riippumatta siitä ilmoitetaanko ne KY:nä vai milligrammoina.

Pitoisuuksien ilmoittamistyyli vaihtelee, eikä siinä ole olemassa mitään selvää sääntöä. Osa ilmoittaa KY:nä, osa käyttää lyhennettä IU ja osa kertoo grammoina, milleinä tai mikroina. Koska laskuissa on aina käytettävä samaa yksikköä, niin on tehtävä muunnos. On makuasia, että muuttaako grammoista KY:hyn vain toisinpäin, mutta koska vain osassa vitamiineja ylipäätään käytetään KY-merkintää, niin lienee selvintä muuttaa aina grammoihin.

Se on onneksi helppoa, kunhan muistaa oikeat kertoimet. Ja muistaa koska ja minkä kanssa täytyy jakaa, ja koska kertoa

D-vitamiini

Jaa KY:t 40:llä, niin saat mikrogrammat (tai kerrot 0,025, joka on sama asia). Kun kerro mikrogrammat 40:llä, niin saat KY:t.

Jos ruuassa 200 KY:tä D-vitamiinia, niin 200/40=5 µg.
Jos ruuassa on 12,5 µg D-vitamiinia, niin 12,5*40=500 KY

A-vitamiini

Kerro KY:t 0,3:lla, niin saat mikrogrammat. Kun jaat mikrogrammat 0,3:lla, niin saat KY:t.

Jos ruuassa on 250 KY:tä A-vitamiinia, niin 250*0,3=75 µg.
Jos ruuassa on 110 µg A-vitamiinia, niin 110/0,3=367 KY.

E-vitamiini

E-vitamiini on hieman hankalampi tapaus, koska sen ”muoto” vaikuttaa, mutta useimmiten riittää, että muutat sen suoraan, eli KY on sama kuin milligramma. Voit myös käyttää kerrointa 1 mg on 1,1 KY, mutta suora muunnos on nopeampi laskea päässä, vaikka antaakin hieman pielessä olevan tuloksen – mutta vain vähän.

Jos ruuassa on 100 KY E-vitamiinia, niin 100*1,1=110 mg.
Jos ruuassa on 100 mg E-vitamiinia, niin 100/1,1=91 KY.

KY/g-muunnokset voivat olla paikoin hankalia, sillä niissä pitää aina jokaisen aineen kohdalla muistaa oikea kerroin. Netin avarasta maailmasta löytyy useitakin palveluja, joissa pystyy tekemään muunnoksia. Tämä sivusto on laaja, mutta (valitettavasti) englanninkielinen: robert-forbes.com

Prosenttilaskut

Prosenttiin törmää ruokinnan yhteydessä erittäin usein. Yleisimmät yhteydet lienevät annoskoon ohjeistus, esimerkiksi 2 – 5 % koiran painosta, tai raaka-aineiden sisällöt, esimerkiksi rasvaa on 22 %.

Prosenttilasku tuntuu joskus ylivoimaisen vaikealta, mutta ei ole sitä. Edetään siis askel kerrallaan.

1. Prosentti on aina 1/100, siis yksi sadasosa.

• Jos vaikka 400 g jauhelihapaketin jakaa sataan yhtä suureen palaseen, yksi pala painaa 4 g. Silloin 1% 400 grammasta on 4 g
• Jos tuossa jauhelihapaketissa on rasvaa 23 %, niin silloin niitä 4 g palasia on 23 kpl. 4 g * 23 = 92 g. 400 gramman jauhelihapaketissa on siis 92 grammaa rasvaa.

2. Prosentti voidaan ilmoittaa myös desimaalilukuna: 1/100 = 1 % = 0,01.

Tämä tarkoittaa sitä, että myös prosentti voidaan laskea desimaaliluvun kautta. Desimaalimuotoon ei kuitenkaan enää laiteta prosenttimerkkiä – desimaalihan ilmoittaa jo itsessään, kuinka monta sadasosaa on.

• 23/100= 23 % = 0,23 – laitat prosenttiluvun eteen ’0,’
• Jos käytetään taas samaa 400 g jauhelihaesimerkkiä, niin kerrotaan jauhelihamäärä rasvaprosentin desimaalimuodolla.
  Siis 400 g * 0,23 = 92 g

Jos halutaan tietää, kuinka monta prosenttia vaikkapa sisäelinten osuus on päivän annoksesta, sekin voidaan laskea.

• Ensin lasketaan koko annoskoko yhteen,
  annetaan koiralle vaikkapa 150g  broilerin siipiä, 100 g sisäelinseosta ja 500 g lihaa =750 g.
• Sisäelinten prosenttiosuus desimaalimuodossa saadaan jakamalla sisäelinten määrä koko annoksen koolla. 100 g/750 g= 0,13.
• Kun tämä halutaan ilmoittaa prosenttimerkin kanssa, täytyy vielä kertoa sadalla,
  100 g/750 g*100= 13 %

4. Tyypillisesti koirille halutaan antaa jotenkin hahmotettavissa olevia osia isommasta lihapaketista. Mitä ne osuudet siis painavat? Ensin annetaan puolet, eli 50 % pakkauksesta

• 2000 g (=2 kg) * 0,5= 1000 g
• 1500 g (1,5 kg) * 0,5 = 750 g
• 1000 g (1 kg) * 0,5 = 500 g
• 500 g * 0,5 = 250 g

Entäs, kun samat pakkaukset jaetaankin karkeasti kolmeen osaan? 1/3=0,33 = 33 %

• 2000 g * 0,33 = 660 g
• 1500 g *0,33 = 500 g
• 1000 g * 0,33 = 330 g
• 500 g * 0,33 = 165 g

Tai viiteen osaan? 1/5 = 0,2 = 20 %

• 2000g *0,2 = 400g
• 1500 * 0,2 = 300g
• 1000 * 0,2 = 200g
• 500g * 0,2 = 100g

Näillä esimerkeillä halusin osoittaa, että sama prosenttimäärä voi tarkoittaa aivan eri määrää. Prosentti on aina osuutta tai pitoisuutta kuvaava yksikkö. Se on suhdeluku.

Muista, avainsana on sadasosa – selvitä itsellesi, kuinka paljon on yksi prosentti, ja sen jälkeen loppu on helpompaa. Sadasosan saat aina laskettua päässä, sillä riittää, että siirrät pilkkua vasemmalle kaksi kertaa, teet luvusta siis pienempää. Kymmenluvuilla jakaessa pilkkua siirretään aina vasemmalla yhtä monta kertaa kuin mitä on nollia, sadassa siis kaksi kertaa ja tuhannella kolme kertaa (kertominen tapahtuu päinvastoin, lisäät aina nollat luvun loppuun ja siitä tulee silloin  isompi). Sitten kerrot prosenttiluvulla tuon ja se oli siinä.

Jos et tarvitse ehdottoman tarkkaa tulosta, niin vaikka 27 prosenttia 598:sta voidaan huoletta pyöristää. Prosentti 600:sta on 6. 27 voidaan pyöristää 30:neen, jolloin 6*30=180 joten aito tulos on hiukan vähemmän, eli 598/100*27=161 (tai 598*0,27, sama asia). Kun pyöristelet lukuja, niin pidä hieman ajatuksissa mihin päin luku ”valehtelee” ja mitä useammassa osassa olet pyöristänyt, niin sitä enemmän lopputulos eroaa aidosta – tapauksesta sitten riippuu onko sillä mitään merkitystä.

Vinkki:

Koska prosentti on aina sadasosa, niin voit muuttaa prosentin tarkoittamaan suoraan määrää per 100 grammaa, jos se tuntuu helpommalta. Kun ruuassa on proteiinia 28 %, niin se tarkoittaa aivan samaa kuin 28 g/100 g (jolloin kun haluat tietää paljonko proteiinia on 320 gramman annoksessa, niin kerrot 3,2:lla tai jaat ensin 28 sadalla, jolloin saat per gramma – 0,28 g/g – ja sitten kerrot ruokamäärällä 320 – hups, teimme prosenttilaskun edes tajuamatta sitä, eikä ollut vaikeaa).

Muistilappu

Huomaa: Useissa laskimissa prosenttimerkkiä käytetään esimerkiksi vähentämään tai summaamaan lukuun haluttu prosenttimäärä. Se ei siis kerro suoraan kuinka monta prosenttia jokin on jostain.

Toimisto-ohjelmat

Esittelen Windows-maailman neljä vaihtoehtoa toimistopaketeille. Kaikista löytyy vaihtiehdot myös muille käyttöjärjestelmille, kuten Linuxeilla tai Maceille. Ne tarjoavat myös omia ratkaisujaan, mutta oletettavaa on, että jos olet ostanut jommankumman niin tiedät myös niiden tarjonnan.

Google Docs

Jos sinulla on gmail-osoite, niin sinulla on myös toimisto-ohjelmapaketti teksinkäsittelyineen, taulukkolaskentoineen ja esitysgraafikoineen. Googlen palvelu toimii netin yli, joten omalle koneelle ei asenneta mitään. Google Docs käyttää oletuksena gmailiin kuuluvaa pilvitallennuspalvelua Google Driveä, joten tallenustila löytyy suoraan. Jos haluat päästä tiedostoihisi käsiksi myös omalta koneelta, niin silloin sinun on asennetta Google Driveä varten oma lisäpalikka. Suurella todennäköisyydellä sinulla on jo sellainen asennettuna.

Google Docsiin sekä Driveen pääsee myös mobiililaitteilla, joten tiedostojen tutkiminen ja muokkaus on mahdollista myös ilman ns. oikeaa tietokonetta.

Video näyttää yhden tavan tuoda laskentataulukko PC:llä Google Docsiin. Esimerkkinä käytetään koulutuksen Raakaruokinnan suunnittelu taulukkoa, mutta tuontihan tapahtuu aina samalla tavalla taulukosta riippumatta, jos se ei ole jos valmiina Google Docsissa.

OpenOffice

OpenOffice oli ensimmäinen markkinoille tullut ilmainen toimisto-ohjelmapaketti. Se on lähes yhteensopiva MS Officen kanssa ja avaa tiedostot ongelmitta. Tai lähes ongelmitta, sillä jos esim. taulukkoon on upotettu jotain Microsoftin Excelin erikoisempia toiminnallisuuksia, niin ne eivät välttämättä toimi. Perusasioiden kanssa ei kuitenkaan tarvitse vaivata päätään.

Saat ladattua suomenkielisen Apache OpenOfficen täältä.

Libre

OpenOfficen haastoi Libre, joka on toinen markkinoilla oleva ilmainen toimistopaketti. On makuasia kumpaa haluaa käyttää, vai asentaako peräti molemmat, mutta osa väittää Libren olevan toimivampi ja vakaampi. Ei ole tiedossa onko asia aidosti näin. Libre toimii täysin samalla tavalla ja idealla kuin Office ja OpenOffice, sekä on myös sumenkielinen.

Voit ladata Libren täältä.

Microsoft Office

Office on maksullinen ohjelmistä, josta on erilaisia hinnoittelu- ja köyttöoikeusmuotoja – puhutaan lisensseistä. Microsoft panostaa markkinoinnissaan paljon Office 365:een, joka on osittain pilvipohjainen tuote. Kun ennen ostettiin ohjelma omaksi, niin 365:ssä ostetaan käyttöoikeus määrätyksi ajaksi, kuukaudesta vuoteen, ja kun lopetat maksamisen, niin et voi enää muokata tiedostoja. Lukemaan kylläkin pystyy. Hintaluokka on (tai on ollut, hinnat elävät koko ajan) noin sadan euron luokkaa vuosi. Siitä on tarjolla myös edullempia opiskelijalisenssejä.

Office 365 tulee useissa tietokonepaketeissa kylkiäisinä tai asennettuna esittelyversiona, joten on mahdollista, että sinulla on jo MS Office, vaikka et sitä tiedäkään.

Officepakettien hinnat löydät Microsoftin sivuilta ja pystyt ostamaan sen myös suuremmista marketeista ja tavarataloista.

Mitä suositus tarkoittaa

Koirien ravitsemuksen yhteydessä puhutaan usein suosituksista. Useimmiten tarkoitetaan juurikin suosituksia, kun kysytään paljonko koiran pitäisi saada jotain, vaikkapa kalsiumia, ja vastaukseksi saadaan, että 130 mg/kg ME. Kysyjä saattaa tarkoittaa, että paljonko koiran on saatava kalsiumia, paljonko sen kannattaa saada kalsiumia tai mikä on suositus kalsiumin saannille. Valitettavasti nuo kaikki tarkoittavat hieman eri asiaa, ja vastuksen tarkkuus riippuu täysin miten vastaaja kysymyksen ymmärtää.

Aivan samoin vastaaja voi kertoa määrän samoilla kolmella eri vaihtoehdolla, mutta jos ilmoitetaan, että kalsiumin tarve on 130 mg/kgME, niin ollaan kerrottu suositellun saannin määrä. Joka siis voi olla eri kuin mitä koiralle voi antaa tai mitä sen pitäisi saada. Joko menit sekaisin?

Kerrataan siis ensin mitä sana suositus tarkoittaa.

Suositus tarkoittaa juuri sitä miltä se kuulostaa. Suosituksen mukainen määrä olisi hyvä saada. Se on siis jokin määrä, johon kannattaa pyrkiä, jos ei jotain muuta syytä ole. Suositus ei kuitenkaan tarkoita, että se pätisi juuri sinun koirallasi. Voidaan sanoa, että suositus on sellainen määrä, joka riittää ja pitää koiran terveenä kahdeksassa tapauksessa kymmenestä perusterveellä, normipainoisella ja normikuntoisella koiralla, joka kuuluu suosituksen ikä- tai muuhun ryhmään.

Viimeinen määrittely kertoo vain sen, että esimerkiksi pennuilla on erilaiset suositukset kuin aikuisilla, joilla on erilaiset suositukset, jos ne liikkuvat paljon, ja joiden suositukset eroavat vanhuksista. Jokaisella ryhmällä on siis omat suosituksensa, joita tulisi käyttää.

Suosituksia on kuitenkin muutettava, jos koira ei kuulukaan em. ryhmiin. Jos koiralla on haiman vajaatoiminta, niin sille ei voi antaa ikäryhmänsä suositusten mukaista määrää rasvaa, koska se kuolisi siihen. Jos koiralla on taipumusta virtsakiviin, niin sille ei luultavasti voi antaa kalsiumia niin paljon kuin suositus ehdottaa,

Suositus on siis ehdotus määristä, joilla tutkimusten mukaan koira voi hyvin ja saa tarvitsemansa. Mutta koska se on suositus, niin sitä on muutettava, jos on tarvetta.

Suositukset kertovat myös alimman suositeltavan määrän. Jos annetaan sen alle, niin koiralle kehittyy varmuudella puutoksia. Samaten määritellään suositellun saannin yläraja, jota ei periaatteessa pitäisi ylittää. Asia mutkistuu lisää, Suositukset kertovat myös turvallisen saannin ylärajan, jonka jälkeen saattaa tulla ongelmia. Suosotukset voivat kertoa myös myrkyllisen saannin rajan, jonka ylittämisestä voi odottaa myrkytysoireita.

Suosituksen alittaminen on selvärajainen asia. Sitä ei kuulu tehdä, ellei ole aivan pakottava tarve. Kuten vaikka esimerkkinä käytetyllä haimapotilaalle, jolle on pakko antaa liian vähän rasvaa, koska toinen vaihtoehto on kuolema. Puute on siis hyväksyttävä pienempi paha.

Suosituksen ylittäminen onkin jo huomattavasti vaikeampi asia, eikä siihen ole olemassa selvää eikä helppoa selitystä.

On olemassa mielipiteitä, että suositukset ovat paikka paikoin liian matalia, kuten vaikka D-vitamiinin kohdalla. Sinkki on toinen vastaava tapaus. Useimmiten rasvan määrä ei riitä paljon ulkona olevalle koiralle, jos tyydytään suosituksiin. Jos koiralla harrastetaan vaikkapa agilityä, vinttikoirien juoksukilpailuja tai valjakkoa, metsästyksestä puhumattakaan, niin proteiini ei riitä, jos sitä annetaan suosituksen mukaan. Osalle (kuten rasvalle ja proteiinille) saattaa suosituksista löytä aina niin ihan kohta ’jos’, jonka mukaan määriä olisi tarkistettava ylöspäin jollain kertoimella, jos koira onkin normaalia aktiivisempi. Taattua tämä ei ole, joten joskus joutuu soveltamaan – ja silloin ollaan tilanteessa, jossa vaaditaan perustietoja laajempaa kokemusta. Siihen suuntaan ollaan nyt menossa ja ajan myötyä sinäkin tiedät koska voi ja täytyy soveltaa.