Se kuinka usein ruuan antaa, on omistajan päätettävissä. Siis omistajan, ei koiran. Koira ei päätä koskaan mistään, eikä milloinkaan sen ruokintaan liittyvissä asiossa. Omistajan on valittava sellainen tapa, joka hänelle tuntuu helpolta ja luonteenomaisimmalta.

Tässä kannattaa hivenen kovettaa itseään, sillä koira sopeutuu aivan kaikkeen. Oman näläntunteen tai haluamisten peilaaminen koiraan ei kannata pitkällä aikavälillä. Eikä lyhyelläkään, sillä koira oppii kaikkeen haluamaansa ja siten vaatimaansa yhdestä kerrasta. Tuttua meille kaikille.

Ruokintakertojen lukumäärä on usemmiten kohtuullisen toissijainen asia. Pääasia että koira ruokitaan, ja mielellään joka päivä. Tai ainakin melkein joka päivä.

Koira on rutiinieläin, joka oppii nopeasti mitä, missä ja milloin. Koiralla on ajantajua. Joka muuta väittää, ei ole koskaan seurannut koiria. Toki saattaa syntyä illuusio sisäisestä kellosta, jos itse toistaa samat koiraan vaikuttavat rutiinit päivittäin, ja koira reagoi toimintaan.

Minä laitan usein musiikin soimaan kun alan ruokkimaan. Riittää, että vuorokauden aika on suunnilleen sinnepäin, niin Spotifyn käynnistyessä koirat aloittavat ruuan vaatimisen – siinä vaiheessa en ole vielä koskenut ruokakippoihin tai alkanut muuten valmistella ruokintaa. Mutta koirat ovat rutiinin myötä ehdollistuneet yhdistämään illan ja musiikin ruokintaan. Jos poppi raikaa mihin tahansa muuhun aikaan, niin koirat eivät reagoi.

Mutta vanhimmat nartut tuntevat myös kellon. Meillä moiset ovat aina narttuja, uroksilla ei ole koskaan hajuakaan mitä om tapahtumassa, kunhan aktivoituvat rouvien puuhailusta; ei tietoakaan mihin mennään, mutta pääasia että mennään. Lähes minuutilleen illalla puoli kymmenen aletaan vaatimaan ruokaa. Ruokinta-aika vaihtelee kuitenkin aikaisesta illasta myöhäiseen aamuyöhön ja aivan riippumatta siitä onko jo ruokittu, niin 21.30 ilmoitetaan nälkäkuolon uhkaavan.

Vaikka koira on rutiinieläin, ja vaikka vertaukset villeihin serkkuihin useimmiten vähintäinkin ontuvat, niin taipumus noudattaa rutiineja ei tarkoita, että rutiineja olisi noudatettava. Ei ainakaan silloin, jos rutiinit alkavat kahlita ja säädellä normaalia arkielämää. Yhdelläkään villillä koiraeläimellä ei ole rutiinisti ruokintaa samaan aikaan. Hyvä jos saavat edes syödä joka päivä.

Niillä on kyky elää ilman ruokintarutiineja ja silti rakentaa esimerkiksi sosiaalisen elämänsä ympärille selvät toistuvat rutiinit. Sudet ja ketut eivät kärsi rutiinien rikkoutumisesta, eivätkä kehitä käyttäytymisongelmia. Sama pätee koiraan.

Siksi mikä tahansa asia ruokinnassa on muutettavissa, eivätkä monien omistajien väitteet siitä, että rutiinieläimen rutiineja ei voi rikkoa, koska sille tulee paha mieli, pidä paikkaansa. Omistajalle itselleen voi tulla paha mieli, koska hän kokee ikään kuin rikkoneensa sanattoman lupauksen, jos muuttaa asioita.

Koiran muisti on noin kaksi viikkoa. Siinä ajassa, viimeistään, se on sopeutunut kaikkeen mahdolliseen ja unohtanut mitä oli ennen. Mukaan lukien omistajansa, joka on hoitokoirilla aiheuttanut välillä melkoista hämmennystä matkoiltaan palaaville omistajille.

Joten jos haluaa muuttaa mitä tahansa koiran elämässä, niin viimeistään kahden viikon kuluttua se on onnistunut ja koira on täysin vakuuttunut, että näin on aina ollut ja tulee aina olemaan. Tämä koskee myös ruokintakertojen määrää sekä ruokinnan aikataulutusta.

Villit syövät satunnaisesti. Välillä ollaan pitkiä aikoja kokonaan ilman ruokaa, välillä ahmitaan vatsa täyteen useita kertoja päivässä. Villi on villi ja koira on koira, ja vaikka erot ovat selvät, niin sama tausta on silti. Se tausta määrittää hieman ruokakertojen määrää.

Kokemusperäisesti väitän, että yleisin tapa ruokkia koira raakaruokinnassa, on kaksi kertaa päivässä. Yleistä se on kuivamuonillakin. Osaltaan tapa juontaa BARF:iin, jossa sulamisaikateorian mukaan luuaterian ja muun ruuan välille oli saatava 12 tunnin ero. Teoria on väärä. Sulamisajoilla ei ole merkitystä ja aivan kaikki ruoka-aineet sulavat eri aikaan. Vatsalaukku ei piittaa siitä, vaan päästä eteenpäin ohutsuoleen vain ja ainoastaan sulaa ruokamassaa.

Mutta aivan yhtä yleinen syy juontaa juurensa koirien eräänlaiseen inhimillistämiseen, omistajan peilatessa omia tuntojaan koiraan. Koska omistajalla on nälkä aamulla, ja koska koira kerjää ruokaa, niin koirallakin on nälkä ja koska koiralla on nälkä, niin sen on saatava ruokaa tai muuten se voi huonosti ja omistaja on kehno ihminen.

Tuo päättelyketju on puhtaasti oma, ja harvempi kaksi kertaa ruokkiva sitä myöntää. Tai todetaan yksioikoisesti, että tottakai sillä on nälkä. Terveellä koiralla on aina nälkä. Jos ei aivan nälkä, niin se haluaa jotain. Mielellään samaa mitä omistaja syö, ja hetimullekaikkitässänyt omistajan lautaselta tai jopa kädestä.

Ruuan läpikulkuaika

Koiran päivittäinen kuiva-aineen syöntikyky on maksimissaan 3,5 % ja koiran mahalaukun vetoisuus 20 – 30 % koiran elopainosta. Käytännössä koiralle tarjottu märkä ruokamäärä on noin 3 % koiran elopainosta.

Mahalukun suuri ruuan varastointikyky mahdollistaa ruuan nauttimisen isoina annoksina kerran tai kaksi päivässä. Ruoka viipyy mahalaukussa 2 – 7 tuntia raakaruokinnassa, mutta vaikeasti sulavat luut voivat viipyä siellä jopa vuorokausia (oma ennätys maissintähkillä viikkoja).

Kuivamuonilla kestää kauemmin ja ollaan akselilla 8 -16 tuntia, 12 tuntia on aika tyypillinen. Sulamaton ruokasula viipyy koiran paksusuolessa noin 12 tuntia ja noin 8 % sulamattomasta ruuasta käsitellään paksusuolessa.

Kun ruokintakertoja on useita, ja syöty ruokamäärä per kerta on korkeampi kuin mitä se olisi tarkalla päivän ruokatarpeen jakamisella (kuten yleensä on, kahdella ruokintakerralla tyypillisesti syödään vähintään 1,5 kertaa päivän aito tarve), niin ruuansulatus ja suolisto muuttuu tuhlailevammaksi. Läpikulku nopeutuu, eikä ruuasta oteta enää talteen ravintoaineita samalla tehokkuudella. Elimistöllä ei ole eräällä tavalla tarvetta olla tehokas, koska ollaan ilmiselvästi siirrytty nälänhädän uhasta yltäkylläisyyden aikaan.

Tämä tarkoittaa sitä, että jos koira syö kaksi kertaa päivässä, niin vatsalaukku, ruuansulatusentsyymejä erittävä umpieritysjärjestelmä ja suolisto tekee vuorotta töitä. Jos ruuan rasvaprosentti on korkeampi, niin ruuansulatus hidastuu entisestään. Minkäänlaista lepo- ja toipumisaikaa ei pääse syntymään.

Yksi vai kaksi kertaa?

Se, että onko tuo merkityksellistä, riippuu koirasta. Yleisimmäksi tavaksi mielletty kaksi ateriaa päivässä ei ole terveille, osalla suolisto-ongelmaisista läpikulkuaikaa käytetään hoitotapana ja joillekin närästäville moinen on usein täyttä murhaa, varsinkin kun aterioiden väli harvemmion on 12 tuntia, vaan on esimerkiksi 15 ja 9 tuntia.

Kaikki edellä mainittu huomioiden kerta päivässä on riittävä ja järkevin tapa normaalille perusterveelle koiralle.

• Koiran näläntunne tyydytetään, koska se saa kerralla riittävästi ruokaa
• Koiran syömä kokonaismäärä on helpommin kontrolloitavissa
• Ruuansulatusjärjestelmää ei kuormiteta liikaa
• Ruuan hyödyntäminen tehostuu, jolloin myös ruuan kulutus laskee

Varsinkin koiriaan kouluttavien ja makupaloilla aktivoivien kannattaa siirtyä yhteen ruokintaan, jos eivät jo ole. Koira saa makupaloilla osan päivätarpeestaan tyydytettyä, joten ei se kuole nälkään, vaikka ei saisikaan aamupalaansa (tai iltapalaa, riippuen mihin aikaan ruokkii). Mutta kun koira on ruokittu vaikkapa illalla, niin seuraavaksi päiväksi se on kehittänyt sen verran näläntunnetta, että makupaloilla aktivointi helpottuu.

Nirsolle, liikaa syöneelle koiralle täytyy kehittää koko ajan jotain uutta, joka herättää tunteen palkkiosta. Nälkä ei ole sille motivaattori, koska ei ole nälkää. Aivan sama koskee saalisviettiä hyödyntäviä, eli vaikkapa palloa ja patukkaa. Saalisvietin käynnistyminen vaatii tarvetta saada ruokaa. Ylipäätään kouluttaminen ja kontrolli tehostuu, koska koiran viettivire on korkeampi. Ilman nälkää ollaan periaatteessa lepovaiheessa, joka ei edellytä aktiivisuutta.

Se, mihin aikaan koiran ruokkii, on makuasia. Osa ruokkii illalla, jolloin koira nukkuu rauhallisemmin yöunensa ja sillä on hieman nälkä seuraavan illan aktiviteetteihin. Osa ruokkii aamulla, koska silloin koira on päivällä rauhallisempi, eikä ehkä tuhoa paikkoja yhtä helposti. Oma tarve ja koiran hyöty määräävät ruokinta-ajan.

Jos ruokit kaksi kertaa päivässä, niin tee kokeilu. Unohda koiran nälkä oman aamupalasi ajaksi ja siirry yhteen ruokintaan. Arvioi kahden viikon kuluttua oliko siitä etu ja hyötyä niin koiralle kuin itsellesikin yhden työvaiheen poistuessa ja salliessa vaikkapa vartin pidemmät yöunet tai saman verran pidemmän aamulenkin. Kokeile. Tulet yllättymään.

Silti, ei ruokintakertojen lukumäärä ole iso asia, kunhan se ei stressaa omistajaa.

Teksti on lainaus e-kirjasta Koiran ravitsemuksen ABC: Koiran raakaruokinta.